Sitten seuraakin näiden elektroniikkasivujen taatusti kuivin osuus. Mutta kaipa sitä on pakko edes jotenkin yrittää selittää, miten tällainen sähkötekniikkaan ja elektroniikkaan pahimman kerran höyrähtänyt yksilö, on päässyt tähän maailmaan muodostumaan. Aloitetaanpa tarina siis aivan alusta...

Tarinan taustat
Todennäköisiä "syyllisiä" vallitsevaan tilanteeseen löytynee kaksi kappaletta. Ensinnäkin vaarini, joka Kannakselta sotareissulta palattuaan, loi elämänuransa sähköasentajana silloisessa Kalvolan Sähkössä. Sittemmin pienet sähkölaitokset sulautuivat isompiin, ja Kalvolan Sähköstäkin tuli Hämeen Sähkö, jonka palkkalistoilla vaarini palveli eläkevuosiin saakka. Nykyäänhän tämän firman töpseleistä valuu enää pelkkää pakkoruotsia.

Toinen syyllinen on ilman muuta serkkuni, joka aikoinaan 70-80-luvuilla, harrasti elektroniikkarakentelua. Sittemmin serkkupojan elektroniikkaharrastukset lienevät jääneen vähemmälle, joskin työsarka on hänelläkin sähkölaitteiden ... tarkemmin sanoen hitsauslaitteiden parissa.

Suvusta lienee siis periytyneet ne geenit, jotka ovat taanneet sen, että kiinnostusta sähköön ja elektroniikkaan on piisannut vaahtosammuttimen kokoisesta saakka. Viereinen kuvatallenne on muistoina niistä ajoista kun sain purettavakseni ensimmäisen radion. Kyseessä oli palvelusvuotensa päättänyt vanha putkiradio, josta tuli revittyä irti kaikki mitä sivuleikkureilla ... ja vähän järeämmilläkin työkaluilla irtosi. Ensimmäisen sähköiskuni taisin saada jo jonkinverran ennen tätä radion sisäkaluihin perehdyttänyttä tutkimusprojektia.

Tieteellinen tutkimusmatka putkiradion sisuksiin.

Siitä se harrastus sitten lähti kehittymään, ja kuten elämässä yleensäkin, tässäkin oli huippuhetkiä ja aallonpohjia ... siis onnistuneita laitteita, sekä savun pöllähdyksiä tehotrankun kappaleiden sinkoillessa kokeiltavasta kytkennästä.

Nykyään elektroniikka on muuttunut harrastuksesta ammatiksi, joten työpäivän jälkeen kotiin tultua tulee enää harvemmin tartuttua kolviin. Elektroniikkaharrastajan henki meikäläisessä kuitenkin asustaa vielä sitkeästi ... tuskin muuten olisin näitä sivujakaan väsäillyt.

Virityksiä joka lähtöön
Rakenneltua on tullut uran aikana kaikenlaista. Monet viritykset ovat jääneet virityksiksi, jotkut on tullut viimeisteltyäkin. Toiset ovat olleet tarpeellisia, toiset tarpeettomia. Pääosa kehitelmistäni on ollut sellaisia, jotka on alusta lähtien räätälöity pelkästään omiin käyttötarkoituksiini sopiviksi. Vähemmistönä on siten syntynyt melkoinen määrä niitäkin projekteja, joista joku muukin on kiinnostunut. Johonkin näiden välimaastoon kai sijoittuu tämä seuraavakin.

Finlandiapullolle piti tyhjentämisen jälkeen keksiä uusiokäyttöä, joten hetken aikaa kierrätysmahdollisuuksia pähkittyäni hankin läjän superkirkkaita ledejä. Neljä sinistä ja kahdeksan valkoista. Nämä kiinni piirilevyyn, siten että siniset ledit tulivat keskimmäiseen ryhmään ja valkoiset reunoille. Ledisatsi pulloon, ja palamaan 12Vdc jännitteellä. Pelkän koristearvon lisäksi pullolla on oma merkityksensä myös valaistuksessa. 12 superkirkasta lediä riittää antamaan koko huoneeseen vähäisen perusvalaistuksen. Kun pullo on vielä kytkettynä 12 voltin akkuvarmennettuun syöttöön, antaa pullo katkottoman valaistuksen myös sähkökatkosten aikana. Tähän taas idean antoivat viimeaikaisten myrskyjen aiheuttamat sähkökatkokset. Pullon röpeliäinen lasipinta antaa valoon mukavan efektin. Valon värit ja värijakautuma luontuvat hyvin yhteen pullon etiketin, ja sen mukaisen teeman kanssa. Rakennustyön ehdottomasti pitkäpiimäisin vaihe oli johtoa varten tarvittavan reiän kairaaminen pullon alaosaan ... parhaita mahdollisia työkaluja kun ei ollut tähän käytettävissä. Mutta pakko todeta, että lopputulos korvasi vaivan.

Pullonkin voi kierrättää monella tavalla.

Kehitysympäristö
Minkälaisessa ympäristössä nämä sekalaistakin sekalaisemmat projektit sitten ovat syntyneet? Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa, joten sen pidemmittä puheitta...

Oikealle jäävä pienempi työtaso on varattu lastuavalle työstölle ... siis lähinnä piirilevyjen poraukseen, ynnä muuhun vastaavaan, krouvimpaan työskentelyyn. Tämän työtason päältä löytyvät myös komponenttilaatikostot, jotka sisältävät pääosan vuosien varrella kertyneestä, käytetystä ja uudesta komponenttivalikoimasta.

Vasemman puoleinen työtaso onkin sitten varattu kaikelle mahdolliselle muulle hommalle. Juotoshommat, laitteiden kasaaminen, paperihommat, yms. hoituvat tällä pöydällä, ja mikäli siinä harrastustoiminnan sivussa kerkeää vielä jotain haukkaamaan naamaansa, toimii tämä työtaso toisinaan myös ruokapöytänä.

Työtasojen väliin jäävä hyllykkö tarjoaa paikat virtalähteille, sekä hyllytilaa pikkutavaralle. Ylemmässä kuvassa näkyvä sininen murikka on juurikin saman 0...24 voltin teholähteen protokappale, jolle löytyy myös rakennusohjeet sivuiltani. Työtasojen pistorasioiden syöttö muuten tulee suojaerotusmuuntajan kautta, joten "sähkölabran" turvallisuusnäkökohdatkin on huomioitu. Oskilloskooppi tuli aikoinaan hankittua ikään kuin heräteostoksena erään messureissun yhteydessä ... pitihän nyt messutarjous hyödyntää. Merkki on Hungchang, ja laatutasoltaan laite on ... no, sellainen meikäläisen vaatimustasoon riittävä. Jokatapauksessa helvetin hyödyllinen kapine monien systeemien kehittelyssä ja vianetsinnässä. IC-piirien ja niiden kantojen säilytysputket olivat pitkään ongelmallinen säilytettävä. Nippu oli milloin minkäkin hyllyn kulmalla, ja pienimmästäkin tönäisystä oli puolet putkista lattialla. Lylyn viestivarikon myymälästä kuitenkin löytyi apu ongelmaan. 152 millisen haupitsin hylsy on kuin tehty IC-putkille.

Hungchangin skooppi ja 152mm:n haupitsin hylsy.

Maisemia
Ympäristö on yksi sellainen elementti, josta voi imeä voimavaroja kaikenlaisiin luoviin harrastuksiin ... kuten nyt elektroniikkarakenteluun. Alla olevassa kuvassa on kehitysympäristö kuvattu hieman etäämpää, pikkuisen yläviistosta.

Paikka ei ole aivan niin metsän keskellä kuin kuvasta voisi kuvitella. Kahdelta ilmansuunnalta löytyy lähinaapurustoa, kolmannelta vähän pienempi metsäläntti, ja vain neljänneltä suunnalta alkaa laajempi metsäalue ... teiden ja peltojen rikkomana tosin. Lähin taajama, Iittala, löytyy kolmen kilometrin päästä. Siis juuri sopivan lähellä, mutta toisaalta tarpeeksi etäällä, taaten näin alueen rauhallisuuden. Mitenkä tämä kaikki sitten enää liittyy elektroniikkaan ... se jätettäköön jokaisen itsekseen pähkittäväksi.

Hämäläismaisemaa Kalvolan kunnan, Keikkalan kylän, Franssilanmäestä, Mäntymaan tilalta.

Tulostuskelpoinen sivu