harraste E L E K T R O N I I K K A

SISÄLTÖ
MILJOONALAATIKKO
Sekalaista elektroniikkaharrastajan tarvitsemaa tietoa, taulukoita, laskukaavoja, yms.
KIRPPIS
Elektroniikkaharrastajan kauppapaikka.
PIIRROSMERKIT
Elektroniikan, sähkötekniikan ja rakenussähköpiirrustusten piirrosmerkkejä.
RAKENNUSOHJEET
Kytkikset, piirilevykuvat, ja muut rakenteluohjeet pariin elektroniikkaprojektiin.
ARTIKKELIT
Elektroniikasta ja sähköstä yleensäkin, kirjoittelemiani juttuja, asiasta ja asian vierestä.
U.K.K.
Usein Kysytyt Kysymykset.
KÄRY KÄVI
Enemmän tai vähemmän hauskoja tapahtumia elävästä elämästä.
SALAISET PAHEET
Elektroniikkaharrastajan salaiset paheet... sovellettavissa omalla vastuulla.
LINKIT
Linkkejä sinne ja tänne.
PALAUTE
Näihin sivuihin liittyvä palaute, sekä elektroniikkaan liittyvät kysymykset tänne.
ETUSIVULLE

 


Poistututtaako?
Muutakin löytyy
kuin vain
elektroniikkaa.
KÄRY KÄVI
Tarinoita elävästä elämästä

  Elektroniikan ja sähkölaitteiden kanssa touhutessa voi tapahtua mitä erilaisimpia, enemmän tai vähemmän hauskoja kommelluksia. Tämä sivu olkoon siis omistettu aktiivisten surffaajien lähettelemille tarinoille ... tarinoille elävästä elämästä. Niin, ja olen sinne sekaan yrittänyt kätkeä joitakin omallekin kohdalle sattuneita tapauksia.

Resistanssin opiskelua kantapäiden kautta
Jokaiselle maalta kotoisin olevallehan sähköpaimen on varmasti enemmän tai vähemmän miellyttävistä kokemuksista tuttu. Itse tuli mokattua sen kanssa seuraavasti muistaakseni kai ennen kouluikää.

Olin havainnut, että hyvin kuivaneella puukepillä oli vaaratonta koskettaa lankaa. Tästä viisaampana (tai ainakin kokemusta rikkaampana) tuli sitten jostain päähänpisto kokeilla samaa saviheinällä. Joten ei kun tämän varreltaan normaalistikin oikein "mehukkaan", ja siis nestepitoisen kasvin oikein rehevä yksilö käteen ja tuumasta toimeen. Kumisaappaina tunnetut alkuperäisen Nokian tuotteethan ovat kyseisessä tilanteessa "out of their league", joten sekunnissa seurannutta "elämystä" voisi kuvailla seuraavasti: Yhdistelmä koko selkärangassa tuntunutta tälliä ja eräänlaisen pienen ilmaan hypähdyksen tunnetta.

Lienee tarpeetonta sanoa että oppi meni hyvin perille selkäytimeen, enkä enää koskenut lankaan muulla kuin sillä kuivalla puukepillä.

Testaus sormituntumalla
Sähköpaimenet tapasivat olla herkkiä hajoamaan salaman sähköverkkoon aiheuttamien piikkien takia. Käytännössä niissä hajosi lähes aina samat osat, joten tietenkin hajonneita osia alettiin vaihtamaan itsekin, kun paikallisessa sähkölaitekorjaamossa oli näitä laitteita yleensä useampiakin jonossa korjattavana aina ukonilman jälkeen. Näiden testaamiseen oli hankittu myös eräänlainen mittari, jossa oli merkki-LEDit pienessä muovirasiassa, jonka päässä oli lyhyt metalliliuska toisena napana ja toisesta päästä lähti johdin, jonka päässä oli eristetyllä liittimellä vajaa 10 cm metallitikku.

Yhden korjauskerran jälkeen alettiin testata toimintaa ja tietenkinhän sitä tuli ensin laitettua tuo johdinpää kiinni sähköpaimenen liitinnapaan. No eihän sitä rasian metalliliuskaa tietenkään kerennyt painaa toiseen napaan kiinni, kun sormissa tuntui pieni tälli kengänpohjien ja liittimen eristeen rajoittaessa iskun tällä kertaa vähemmän epämiellyttävälle tasolle. Sama kävi myös toisenkin kerran kun piti tarkistaa sähköpaimen, jonka merkkivalo oli lakannut toimimasta ukonilman katkaistua sähköt.

Mutta nopeamminhan se testaus noin sormituntumalta sujui, kun ei tarvinnut kytätä merkki-LEDin vilahdusta...

Sähkömoottorin identiteettikriisi
Erään järjestelmän pienehkö pumppu oli parinkymmenen vuoden jälkeen lakannut toimimasta kunnolla laukaisten myös suojareleen vähän ajan päästä. Resistanssin mittailu ohjausrasian päästä tuotti "hämäriä" lukuja, joten pumpun moottori otettiin irti pumpusta ja sen kytkentärasia avattiin. Mittaustulokset olivat samalla lailla erikoiset yhden vaihekäämin näyttäessä järjellistä lukemaa ja kahden muun vaihdellessa järkevästä järjettömään.

Tuossa sitten tuli mieleen katsoa että lähteekö se moottori oikeasti miten liikkeelle. Sulakkeet laitettiin paikalleen ja kontaktori painettiin hetkeksi pohjaan. Samalla hetkellä moottorista alkoi käämien kytkentärasian pohjan raosta näkyä pätkivä liekki ja kuului jatkuva eräänlainen poksahtelulta kuulostava ääni.

Eihän tuosta enää sähkömoottoriksi ollut, tiedä sitten olisiko toiminut polttomoottorina. Sytytyskipinähän löytyi ja äänikin oli melkein sopiva.

Nollajohto on tärkeä
Korjasin rikkinäistä päätevahvistinta. Sain sen kuntoon ja ruuvasin piirilevyt takaisin paikoilleen.

Sen jälkeen kokeilin laitetta uudelleen. Piirilevyä liikutellessa voluumipotikalle menevä nollajohto oli päässyt katkeamaan.

Kytkin virrat päälle ja meteliä riitti vaikka voluumipotikka olikin nollassa.

Eka päivä ammattikoulussa
Opettajaa ei kuulunut ja luokka istui kiltisti pulpeteissaan. Aika kului eikää opettajaa kuulunut niin meno vähän vapautui. Sähköpuolen luokassa oli kaksi seinän korkuista säätömuuntajaa labroja varten. Muuntajien toisella puolella oli opettajan huone, mistä asiasta meillä ei ollut harmainta aavistustakaan. Asia selvisi myöhemmin. Jo siihen aikaan osasin yhtä ja toista, kuten kytkin ohutta kuparilankaa naparuuvien alle ja sitten lisäsin jännitettä. Muovi langassa suli ja meni mustaksi mössöksi. Ja tämä mössö haisi eikä haju tuntunut lähtevän ollenkaan pois. Opettajan tullessa haju oli tallessa mutta opettaja ei ollut huomaavinaankaan sitä. Varmaan nautti katsellessaan todella syyllisen näköistä oppilasta.

Tarinan opetukset: Huolehdi sähkölaitteiden kunnosta ja...
Tapahtui sähköosastolla ammattikoululla 1986 työsalissa. Latasimme konkkia valovirralla eli 230 v työpöydän stotsin eli johdonsuojan suojaamista pistorasialiittimistä. Konkka napsahti mukavasti kun sen latasi 230v ja pisti vasaran vaihe ja nollanapojen väliin eli purkaus osui vasaran päähän ja pamahti makiasti.

Pistin sitten konkkaa taas kerran lataukseen vieraassa työpöydässä ja katsoin "romukasan" yli työpisteessä huonosti että stotsi on nollilla ja liittimet jännitteettömiä. Stotsin kahva olikin poikki ja se näytti että se oli nollilla vaikka 230v odotti pistorasiassa ja johdon pätkä oli mukamas nyt turvallista työntää pistorasiaan vaiheeseen. Kun pistin ml-johdon päätä tuohon konkkaan kiinni, niin varmuudeksi hipaisin vielä pistorasiasta sojottavaa vaihejohtoa sormella, ei tapahtunut mitään. Sitten otin kiinni pöydän metallijalasta toisella kädellä ja toisella kädellä työnsin vaihejohtoa paremmin pistorasian sisälle.

Tuli kova sähköisku kädestä käteen. Lensin kuulemma pari metriä taaksepäin kypärähyllyn luo ja taju poies. Muistan valtavan kouristuksen tunteen ja kädet kramppasi täydellä voimalla. Pojat kantoi meikäläisen pukuhuoneeseen äkkiä ettei opettaja näe. Keräilin voimia tunnin verran ja lähdin hiljakseen kotiin. Siihen loppu meidän luokalla "pelkällä 230 vac valovirralla leikkiminen ja tunnistimme sähkön hyväksi rengiksi ja huonoksi isännäksi". Vähän ajan päästä opettajalle kerroimme että stotsin voisi vaihtaa ettei tule vaaratilanteita kun sen kahva on poikki, opettaja ilahtui että ovatpa pojat huolellisia, niinpä niin....

Tarkasta harjottelijoiden kytkennät
Nykyisessä työssäni olen tekemisissä litiumuakkujen kanssa. Akkujen oikosulkuvirta on pienen sisäisen resistanssin takia jopa 4000 A.

Meillä oli työssä harjoittelija, joka kytki akut eikä sen ihmeemmin tarkastettu kytkentää. Akkujen lataus hoidettiin tasasuuntaajilla, jotka pystyvät tuottamaan jopa 100 A latausvirtaa.

Kun systeemi kytkettiin tulille, kuului mieletön pamahdus ja jostakin laitteen takaa tuli valtava savupöllähdys. Syytä ihmetellessämme huomasimme, että akkujen navat olivat nurinpäin, joten vääräpolariteettinen jännite meni suoraan tasurien konkille, jotka siirtyivät savun muodossa maata kiertävälle radalle. Ihme kyllä muuta ei hajonnut kuin kolme tasasuuntaajaa.

Palaneen muovin tuoksua
Tämä tapahtui muutama vuosi sitten työmaaruokalassa. Keittin kahvia ja otin keittimen alla olevasta kaapista kahviannospussin ja suodattimen ja kaapissa hieman tuoksui palanut muovi. Asia jäi vaivaamaan koska tiedän että jos savu haisee pitäisi selvittää että miksi. Pomo tulee paikalle ja mainitsen asiasta. Meinaamme antaa asian olla mutta päätän irrottaa keittimen pistokkeen. Se oli hankalassa paikassa ja sokkona en saa sitä irti. Otan patakintaan ihan vaan varmuudenvuoksi ja ähellän ja puhkun ja saan sen piuhan irti lopulta. Pistoke on osittain sulanut. Ilmeisesti vettä on valunut pöydältä johtoa pitkin pistorasiaan ja sulakkeet taisivat olla aika isoja jotenka eivät palaneet. Keittimessä on metallirunko ja toimiva maadotus. No sähkömies vaihtaa uuden pistorasian ja keittimeen uuden johdon. Pomo ei tajunnut asiaa kovin syvällisesti mutta heti tilasi sähkömiehen paikalle.

Jännitteinen hyppynaru
Hei! "kivoja" tarinoita. Opettavaista luettavaa on erityisesti nuo 12V akkujen suurien virtojen tapaukset! Sitä niin kovin helposti tuudittautuu turvallisuudentunteeseen kun jännite ei lyö heti kynsille.

Minä olen parivuotiaana kuulemma istunut märällä teräksisellä tiskipöydällä ja työntänyt rautanaulan pistorasiaan. En kuulemma päästänyt äännähdystäkään eli sen verran oli Imatran Voima tehnyt vaikutusta. Todisteeksi oli jäänyt rakkulat peukkuun ja etusormeen. En muista tapausta itse suoranaisesti muuta kuin myöhemmästä lapsuudesta, että meillä oli kotona kaikissa tyhjissä pistorasioissa muoviset peitetulpat. 60-luvulla niissä ei ollut näitä nykyaikaisia haittalevyjä.

Sitten tapaus, jossa kukaan ei saanut säkäriä:

Olin kaverilla kylässä. Hänen äitinsä sattui olemaan yläasteen fysiikan opettaja ja tietenkin hyvin valveutunut sähköturvallisuusasioissa. Hän kysyi, että haluaakos pojat purkaa tutkimusmielessä vanhan kahvinkeittimen ja tokihan me! Kaverin äiti katkaisi virtajohdon saksilla irti siitä keittimen juuresta, iski meille silmää ja sanoi, että ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei ole pienintäkään mahdollisuutta mihinkään onnettomuuteen.

Kaverilla on kaksi pienempää pikkusisarusta, jotka ottivat tietenkin sen irtonaisen johdon hyppynarukseen. Naperoilta puuttui kuitenkin yksi henkilö, jotta narujen molemmissa päissä olisi pyörittäjä ja yksi voisi hypätä. Luova ratkaisu oli, että johdon toinen pää laitettiin pistorasiaan ja pikkusisko pyöritti toisesta päästä.

Taisivat ehtiä leikkiä aika kauan ennenkuin kukaan huomasi. Johdon eristeet oli kuitenkin venyneet leikissä sen verran, että kuparit ei suoranaisesti törröttäneet johdon päästä, joten mitään järkytystä suurempaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Muistiin jäi kuitenkin se hieman hymyilyttänyt "ylivarovaisuus" joka ei ollut siltikään tarpeeksi.

Lyyttiä kerrakseen!
Olen ammatiltani peruskoulun teknisen työn opettaja. Luokkatilani käsittää 9 huonetta. -90 luvulla oppilaiden myöhästely alkoi lisääntyä ja samalla myös häiriköiden määrä. Jos käytävän oven lukitsi hieman tunnin alkamisen jälkeen, sai olla jatkuvasti ramppaamassa ovea avaamaan. Jos oven jätti auki, tunki luokaan taas ylimääräisiä oppilaita oppituntia häiritsemään. Keksin asentaa käytävän oveen sähkölukon (24VDC), johon rakensin kaukosäädöllä toimivan ohjausyksikön (12VDC). Koska yksikkö oli suhteellisen yksinkertainen, en vaivautunut tekemään laitteelle piirilevyä, vaan liimasin osat kuumaliimalla kovalevyn palalle ja johdotin sitten viritelmän. Testausvaiheessa kytkin yksikön säädettävään virtalähteeseen. En ollut ymmärtänyt laittaa virtalähdettä näyttämään virtaa. Kun kytkin virran päälle, ei laitteen rele suostunut kytkeytymään päälle. Vähän aikaa pähkäiltyäni huomasin, että virtalähteen volttimittari näytti nollaa. Ehdin ajatella, "että onpa kukka juttu", kun pamahti.

Korvat löivät lukkoon ja en pystynyt näkemään mitään. Onneksi havaitsin hetken päästä, että näkemättömyys johtui silmälaseille roiskahtaneesta ELKO:n nesteestä. Olin sijoittanut 10 000µF:n ELKOn vahingossa väärinpäin. Lyytti oli lentänyt n. 15m luokkahuoneen poikki ja vääntänyt seinään kiinnitetyn liikkeenilmaisimen solmuun. Oli melkoinen tuuri, ettei lyytti osunut minua kasvoihin! Siinä tapauksessa olisin tuskin kirjoittamasta tätä muisteloa!

Korjasin laitteen ja sain ovenavausjärjestelmän toimimaan. Lasisen oven takaa on helppo tarkistaa onko sisäänpyrkijällä tilaan asiaa. Virran rajoituksen käyttäminen laitteen testauksessa on sittemmin tullut tavaksi.

Vaarallinen kännykkä
Elettiin 90-luvun alkuvuosia, matkapuhelin,- siis sellainen vyöllä pidettävä 3kg painava halko oli harvinainen. Sain silloiselta työnantajaltani tällaisen kapineen, puhelin oli käytössäni tasan ensimmäistä päivää kun meinasin päästä hengestäni. Korjasin kolmivaiheliitäntäistä kahvinkeitintä asiakkaan luona. Olin saanut vaihdettua viallisen vesiventtiilin ja testasin keittimen vedenottoa, laitteen kuoret auki ja keitin vettä verkostosta ottaen. No, juuripa sillä hetkellä tämä kännykän esi-isä pärähti soimaan. Pomo soittaa; minä täpinöissäni vastaamaan ja keskittyminen herpaantui totaalisesti. Kädessäni oli kostea wettex-luutu jolla ajatuksissani tuputtelin vesiventtiilin kartioliittimiä samalla kuin puhuin puhelimeen. Mikä lie oikosulku päähäni tuli, hoksasin että laitteen boilerin ( vastukset boilerin alaosassa) vastusten apico-liittimissä oli muutama vesipisara. Luutu sitten vastuksen liitäntöihin, juu lensi kipinää ja kämmen savusi. Puhelu katkesi myös.

Sahausasema
Vaikka ei käry käynytkään, on tapaus jäänyt vuosikymmenien jälkeenkiin mieleeni - palautui muuten tuosta koulun kellot -jutusta.

Olin tehnyt Helsinkiin telakalle sahausasemaan mittausautomatiikan, jossa sahattiin määrämittoihin terästä. Siinä käytettiin Sonyn magneettiseen menetelmään perustuvaan mittausta, jolla päästiin 0,05 mm tarkkuuteen. Tietysti käyttöönotossa oli omat ongelmansa, mutta lopuksi se saatiin toimimaan luotettavasti ja otettiin käyttöön. Pieni epävarmuuden tunne silti jäi noiden alkuvaikeuksien takia.

Eipä sitten kovin suuri yllätys ollutkaan, kun eräänä päivänä soitettiin, että tuo mittauslaite on pimennyt ja hommat seisoo. Asuin Pohjanmaalla, joten siinä meni puoli päivää ajellessa Helsinkiin kuumeisesti miettien, mitähän siellä voisi olla ja saankohan sitä kuntoon.

Perillä totesin, että aivan oikein, mykkä oli koko mittari. Avasin ohjauspulpetin oven ja huomasin, että kas, pistotulppa oli irroitettu. Panin tulpan paikoilleen ja kaikki lähti toimimaan. Selvisi, että joku oli tarvinnut porakoneeseen virtaa ja kun ei muualta ollut löytänyt pistorasiaa, oli nypännyt tuosta pistokkeen irti ja unohtanut laittaa sitten takaisin, kun ei enää tarvinnut porata.

Ja taas sitä kului rattoisasti toinenkin puoli päivästä kotiin ajellessa. Koko reissu kesti jotain 11 tuntia ja ainut työ oli pistotulpan paikoilleen laitto

"Kysyvä ei kaapelia katko" tai "Katkova ei kaapelia kysele"
Olin opiskeluaikana kesätöissä sähköyhtiöllä. Teimme maakaapelitöitä matkahuollon lähellä. Piti katkaista käytöstä poistettu voimakaapeli. Kaivoimme kaapelin näkyviin tai niitä oli parikin näkyvissä. Työnjohtaja jahkaili, että kumpikos niistä nyt sitten onkaan se käyttämätön. Sitten hän päätyi siihen paksumpaan. Otin rautasahan ja olin valmiina. Vielä katsoin työnjohtajaa, joka nyökkäsi ja sanoi: antaa mennä vaan. No, ei siinä mitään kipinöintiä eikä savua toki tullut. Vaan kun sahailin viimeisiä säikeitä, tultiin matkahuollosta sanomaan, että puhelimet äsken vähän kilahteli eikä nyt puhelimet toimi enää ollenkaan..... Myöhemmin puhelinlaitoksen korjausmiehet sitten kovasti kiittelivät meitä. Katkaistuja pareja oli about miljoona ;-(

Tehokkaampi lamppu yövaloon
Joo, olisinko ollut 10v vanha kun ulkona rymytessäni löysin kaatuneen lyhtypylvään, josta kupukin oli jo hieman raollaan. Polttimon irti kierrettyäni totesin sen olevan E27-kannalla ja selkeästi tehokaamman näköinen kuin sen aikainen yövaloni.

Juoksin lamppu kourassa kotiin kaverini kanssa minkä kerkisin ja ruuvasin sen yölamppuuni. Katselin lamppua suu mesingillä noin 30cm päästä ja kaverini kytki virran päälle jolloin "ZAP".

Sulakkeen vaihdollahan tuosta selvittiin mutta loppupäivän molemilla loimotti silmissä hyvin selkeä kuva siitä miltä elohopeapurkauslamppu näyttää ilman virranrajoituspiiriä välähdyshetkellä, ja se jaksoi naurattaa.

Siivooja sähkötiloissa
Sähkömies meni tehtaalla sähkötilan ohi jonka ovi oli auki. Ohimentyään hetken päästä sähkäri mietti: "hetkinen, siellä oli ovi auki, siivooja sisällä, hetkonen.." Sähkömies meni ovelle: siivooja oli pyyhkimässä tikkailla pölyjä korkealla olevien eristämättömien, ilmeisesti suurjännite, kiskojen päältä. Siivoojan pelasti se että seisokin takia kiskot olivat kylmänä. Tapauksen jälkeen siivoojilta otettiin sähkötilojen avaimet pois tai sähkötilat sarjoitettiin uudelleen ja avaimet annettiin siivoojista vain niille jotka kävivät asianmukaisen koulutuksen.

"mitäs meidän pommimies?"
Sähköyhtiön 20kV kytkinlaitos piti saada jännitteettömäksi huoltoa varten. Kaksi asentajaa oli paikanpäällä tekemässä ohjauksia kun toinen heistä veti vahingossa viereisen kennon erottimen auki. Erottimen takana ollut lähtö oli täysillä kuormilla jolloin tietenkin tuli valokaari. Erottimet eivät olleet mallia joka sietäisi kuormattuna avaamista mutta laitos oli kuitenkin periaatteessa paineen- ja valokaaren kestävästi koteloitu. Mutta valokaari tuli kuitenkin kennon kanteen, hyppäsi seinän läpi käytävän toisella puolella olevan kennon kanteen, meni pari-kolmekymmentä senttiä ja hyppäsi käytävän poikki takaisin kennoon. Koko kytkemö, joka oli tehdasvalmisteinen paketti, meni korjaukseen. Paineenpurkausluukut lensivät ulos ja yleensäkin paikat hajosivat perusteellisesti. Onneksi fyysisiä henkilövahinkoja ei tiettävästi käynyt. Seurasi parin viikon remontti jota tehtiin niin paljon kuin miehistä virtaa lähti. Sähkönsyöttö ei jäänyt pysyvästi pois mutta varasyöttöjen takia sähkön laatu ei ollut paras mahdollinen.

Parin viikon päästä kytkemö oli kunnossa ja sähköjä alettiin palauttaa. Sama parivaljakko oli kytkemössä ja sama asentaja erottimen kahvan varressa.
- Onkohan tää nyt oikee kahva?
- On se.
- Onko?
- On se, käännä vaan.
- Onks varmasti?
Dialogia jatkui kunnes toinen kyllästyi ja sanoi että nyt jumalauta väännät sitä kahvaa. Kahva oli kyllä oikea. Mutta korjaustöiden aikana kukaan ei ollut huomannut että kiskojen väliin oli jäänyt L:n-muotoinen kulmapala. Oikosulku, ei henkilövahinkoja mutta taas parin viikon remontti. Tämän jälkeen homma saatiin sitten lopulta kuntoon.

Seuraavissa yhtiön pikkujouluissa asentajaa vastapäätä istunut henkilö kysyi melko alussa: "mitäs meidän pommimies?" Neljä-viisi tyyppiä sai pitää täysillä kiinni ettei asentaja hyökännyt pöydän yli toisen kimppuun.

Orava
Eräälle entiselle opettajalleni nuoruudessaan tapahtunut vahinko. Tarina alkaa erään metsäteollisuuslaitoksen kytkinlaitokselta:

Sähkömiehet olivat havainneet että ritilälattian alla juoksentelee orava suurjännitekiskojen lähellä. Oravahan piti saada sieltä ennen oikosulkua pois. Sähkömiehet päättivät käyttää puista harjanvartta ja sohia sillä oravaa.

Samaan aikaan voimalalla:
Opettajani oli höyryturbiinin kyljessä. He olivat työkaverinsa kanssa asentaneet jonkun paine- tai paine-erolähettimen paikalleen. Kaveri oli valvomossa katsomassa mittareita ja opasti silloisen radiokaluston avulla opettajaani kuinka kalibrointiruuveja käännellään.

Kytkinlaitoksella:
Sähkömiehet sohivat kunnes orava hyppäsi kahden kiskon väliin ja aiheutti tietenkin oikosulun.

Turbiinin kyljessä ja vähän muuallakin: Kaverin neuvo radion kautta: "Käännä vielä vähän." Opettajani käänsi. Kuului helvetinmoinen pamaus, valot menivät ympäriltä, meteli oli tietenkin asiaan kuuluva ja opettajani lähti juoksemaan valtavaa vauhtia pihalle ja kohti laitoksen vierellä olevaa mäkeä. Pamaus aiheutui, paitsi ehkä venttiilien nopeasta toiminnasta ja niistä seuranneista nopeista virtausten ja paineiden vaihteluista, myös siitä että ainakaan osassa höyryn ulospuhalluksista ei tuolloin ollut äänenvaimentimia jolloin voimalan alastulo kuului todella laajalla alueella. Opettajani katsoi mäeltä kuinka koko tehdasalue oli pimeänä, hämärtyvässä illassa höyrysuihkut kertoivat että voimantuotanto oli seis ja kattilat puhaltelivat jälkilämpöjä ulos. Opettajani ajatteli että nyt tuli lopputili. Oli lähtemässä kävelemään kohti kotia kunnes kaveri sai huhuiltua radiolla ja puhuttua järkeä päähän että tulisi valvomoon. Valvomossa sitten suljettujen paineenkestävien ovien takana tuli tieto mitä sähkömiehille oli käynyt ja iso kivi tipahti sydämeltä..

Koulun kellot ... Amitsu, tee se itse, versio
Oltiin amitsussa kolmannella luokalla ja opiskelu oli työpainotteista. Teoriapäivinä ei aina oikein jaksanut ja siksi kuljettiin välitunneille omaan tahtiin. Se ei sopinut koulun rehtorille joka oli ottanut miedät silmätikuiksi. Se kävi huutamassa miedän opettajille että: "Välitunneille mennään silloin kun kellot soi. Ja välitunneilta tullaan kun kellot soi".

Opettaja oli reilu meitä kohtaan ja mietittiin että: "Hyvä on, itseppä sanoit". Ei muuta kuin teorialuokan summerista kuoret pois ja muutama mittari siihen kiinni. Kun ensimmäisen kerran summeri soi, päämittaaja huusi: "220v vaihtojänitettä". Opettaja ei ymmärtänyt mistä oli kyse mutta me huokaistiin helpotuksesta.

Sitten pätkä MMJ:tä, 7-kytkin ja pistotulppa. Vasara ja naulakiinnikkeitä sekä yhden välitunninuurastus. Ja vóila, rehtorin painajainen oli valmis. Idea kytkännässä oli siinä, että 7-kytkin oikosulki virtapiirin toisessa asennossa, jolloin koulun kellosta lensi sulake. Ja toisessa asennossa saatiin koko koulun summerit soimaan.

Niimpä sitten aloitettiin oppituntien pituuksien muutokset. Ja kuinka hienolta tuntuikaan kun koko koulu oli pihalla sekunneissa summerin jälkeen. Rehtori hyppi raivosta ja IBM:n asentajat etsivät elektroniikan oppilaiden kanssa kaksi viikkoa ongelmaa. He ihmettelivät että mistä voi tulla ohjaus summereihin vaikka keskuskellosta on sulake pois.

Kun opettaja sitten vihdosta viimein keksi mistä oli kyse niin se otti tukevan otteen MMJ:n päästä ja veti kerran niin että kiinnikkeet lenteli. Mutta ei käryttänyt meitä. Ja rauha palasi rehtorillekkin, kun keskuskello rupesi itsestään toimimaan.

Kertakäyttökamera
Joskus 15 vuotiaana päätin purkaa kertakäyttökameran jonka olin turhakkeena voittanut arpajaisista. Pian kädessäni oli enää piirilevy kameran sisuksista jossa oli koko kameran vähäinen elektroniikka. Nappia pohjassa pitämällä kamera latasi salaman ja kaksi metallikosketinta yhteen painamalla saatiin väläys aikaiseksi. Tätä leikkiä kerkesin pelaamaan muutaman salaman verran. Kai se oli neljäs kerta kun laukaisin salaman, sormeni päätyikin koskettimien väliin niitä painaessani.

Voin sanoa että kipu oli kova. Kamera oli kouristelevissa käsissä kaiketi pari sekuntia (mikä tuntui huomattavasti pitemmältä ajalta). Saattaa vaan kuvitella omaa ilmettä sillä hetkellä. Lopulta kamera lensi pelkkien sormien voimalla toiselle puolelle huonetta päin seinää.

Jälkeeenpäin eräältä sähkömieheltä opin että salamaa varten kamerassa kapasitaattori johon jännitettä voi kerääntyä tuhansia voltteja.

Valokaaritapaturma
Elettiin 70-lukua. Olin nuorempana asentajana sähköasennusliikkeessä, Koulutukseni oli instrumenttipuolelta, joten uusia asioita tuli päivittäin, mutta viitisentoista vuotta nissä hommissa vierähti. En muista enää, mitä työtilauksessa luki. Sahalle mentiin, joka oli seisoksissa. Työhön liittyen piti irroittaa ja laittaa takaisin kahvasulakkeet, joiden kautta kulki koko sahan kunnioitettava virtamäärä. Jotain meni vikaan yhtä sulaketta asianmukaisella työkalulla paikalleen laittaessa.Muistelen, että sulakkeet oli asennettu ahtaasti, eikä niissä ollut mitään eristelevyjä estämässä tahatonta oikosulkua. Ronkeloin ajattelemattomana sulaketta ruuvimenssellillä syvemmälle. Yhtäkkiä valtavan kirkas valokaari sokaisi minut ja kuuma aalto pelmahti kasvoille. Tolppamuuntajasta meni sulake, jonka kaveri sai vaihdettua keploteltuaan kotelon oven auki. Eihän tässä mitään, ajattelin, kun ajeltiin kaverin kanssa Volvo PV:llä kaupunkiin päivän päätteeksi. Kulmakarvat ja parta kärähtivät ynnä kasvot ovat palaneet kuin aurinkoa liiaksi ottaessa, totesin auton peruutuspeilistä. Illalla alkoi silmät muurautua umpeen. Valoa ei kärsinyt yhtään. Ensiapuun puolisokeana pari kilometriä. Päivystävä lääkäri tipotteli silmiä ja antoi lopuksi neuvon: Muistakaa tästä lähtien sitten hitsatessa käyttää hitsausmaskia. Aamulla ilmoitin itseni sairaaksi. Seuraavana päivänä sokeus hellitti, mutta kunnioitus sähkön voimavaikutuksia kohtaan lisääntyi.

Ei jännite vaarallista,vaan virta
Olin nuorena asentajana laittamassa kuorma-autoon akkuja. Laitoin tietenkin maajohdon ensiksi kiinni sen kummemmin ajattelematta. Akkukotelo oli sen verran hankalassa paikassa ettei virtajohdon ruuvia saanut kunnolla kiristettyä oikealla kädellä. Avain vasempaan käteen ja kiristämään. Seurasi jysähdys ja valoilmiö. Leveä sormus oli samanaikaisesti koskettanut avainta ja auton runkoa. Tuloksena pari korkitonta akkua ja sormuksen jäänteet sitten leikkailtiin irti sormesta ensiavussa.

17000 markan mittalaite
Olin 80 luvun lopussa sähköpuolella amitsussa.Pääsääntöisesti mittarit ym.olivat vanhempia analogisia,tosin laatukamaa.Sitten eräänä päivänä opettaja kantoi valkoisen verkkovirta käyttöisen analysaattorin ,missä oli kiinteät mittapäät ja hieno diginäyttö,labran pöydälle.Laite oli komponentin tunnistava mittari;ts.valitsi itse alueen ja suureen.Hetihän sitä kokeilemaan,ja hämmästelemään miten se tunnisti kelat ja konkat ja vastukset.Opettaja vannotti,että laite maksoi 17000 mk(siihen aikaan aika kasa rahaa)joten laite piti viedä varastoon lainakirjan taakse.Opettajan lähdettyä vielä oppilaat tungeksivat laitteen ympärillä,antaen mitä ihmeellisempiä komponentteja testiin.Yksi kaverini päätti katsoa,kuinka pienen resistanssin laite pystyisi mittaamaan,ja asetti naulan hahloihin.Laite muistutti isoa pöytälaskinta,ja hahlot olivat kuin pyykkipojat pystyssä koneen jähdytys aukkojen yläpuolella.Ette varmaan arvaa mihin naula putosi hahloista,kun kaverini oli ottamassa sitä pois...
Sauhuthan sieltä nousi ja laite pimeni.
Kesti tosi kauan ennenkuin mitään uutta hankittiin labraan.

Tarinoita insinööriuran alkuvaiheilta
Insinööriurani alkoi n. nelivuotiaana kun tein veljeni avustuksella näppärän laitteen, jolla oli tarkoitus kääntää sähköntulosuunta pistorasian suuntaan. Tarvikkeina olivat johto-ohjattavan leikkiauton kaukosäädin kahden riittävän pitkän ruuvin kera.

Veljeni oli valmiina vaihtamaan ohjaimella sähkön suunnan kun minä toimin suorittavana osapuolena. Ohjaimen johdot ruuveihin, ruuvit molempiin käsiin ja pistorasiaan. Ei toiminut aivan odotetulla tavalla.

Vaikka olinkin varsin nuori, muistan sen kuin eilisen päivän vaikka siitä on jo 23 vuotta. Ei kuitenkaan käynyt kuinkaan, eikä ole kerrottu kenelläkään vieläkään.

Käytin myös samoihin aikoihin isoja auton akkuja hitsauslaitteistonani, kauhistelen asiaa vieläkin.

Amitsuhäröilyä ... taas
Amiksen sähkölinjan 3. luokan harjoituksiin kuului tasavirtageneraattorin mittaamista. Kohtalaisen kokoinen moottori pyörittää generaattoria testipenkissä. Virtoja ja jännitteitä mitataan.

Testin siinä vaiheessa kun pyörimisnopeus ja teho on suurimmillaan, joku "vahingossa" irroittaa magnetoinnin johdon. Kuuluu tietysti kamala pamaus ja tulta ja savua. Virtapiirissä olevan yleismittarin taulu on muuttunut mustaksi, koko generaattorin energia on kohdistunut tähän mittariin.

Mittarin sisällä olevan sulakkeen virrankatkaisukyky on ylitetty roimasti.

Tämä tapahtui (kauan sitten) toissavuoden ja edellisvuoden 3. luokalla, siis kaksi mittarin tuhoa "vahingossa" Kun meidän luokan vuoro tuli opettaja tiesi jo mitä tuleman pitää ja näytti mustuneita mittarin raatoja.

Tällejä uran varrelta
Pääasiassa autosta noita tällejä tullut otettua. Joskus penskana tosin kuulemma tunkenu nauloja pistorasioihin. En kyllä muista mitään.

Ekan muistamani tällin sain ollessani silloin jotain 8v vanha. puutarhajyrsintä ihmetellessäni. Tai siis sen käynnistymättömyyttä. Olin tekniikkaan perehtynyt jo sen verran että sytytystulpan pitäisi antaa kipinä. Näppäränä poikana tulppa irti ja johto kiinni ja nykäsy narusta. NAPSNAPSNAPS. Ei sitten tullut mieleen että siitä tulpanjohdosta ei kannata pitää kiinni.

Toisen kerran säikähdin kunnolla vaikken tälliä saanutkaan niin isä oli laittanut vanhaan patteriratioon johdot ulos muuntajakäyttöä varten. No kattelin että noihan sopeis just partakoneen johtoon sisälle. Ei muuta kun johdot kiinni ja sitten tökkeli seinään -PUM- Ja sitten haisi ohmi kertaa käämi. Onneksi oli pikkusen sentään järkeä päässä että laitoin tökkelin seinään viimeisenä etten saanut tälliä.

Sitten menikin vuosia näistä oppineena. Autossa piti sitten säätää sytytystä ja kosketuskulma-anturin johdon päätin laittaa sitten puolaan koneen käydessä. No, semmonen pikkujuttu pääsi unohtumaan että puolassa nousee itseinduktion avulla jo ensiöjännite 200V-300V. Uudet tanssiaskeleet tuli taas opeteltua.

Pokkarikameran salaman konkasta tullut muutama isku saatua myös. Potkii aika vihaseen sekin.

Ristikytkimen asentelua
Tapahtuipa itselleni viime vuonna joulukuun puolivälissä, kun ammattikoulun elektroniikka-asentajan kurssilla oli sähköasennustöitä. Olin viime yönä nukkunut huonosti ja olin väsynyt. Siinä sitten tappelin kuivan tilan ristikytkimen asennuksen kanssa, joka ei oikein halunnut tehdä yhteistyötä. No, korjasinpa kokeilun jälkeen vielä sitä asennusta ja, *tzat*, pieni näpäytys tuntui. Siinä sitten kirosin ja ihmettelin mitä tapahtui, kun sitten huomasin että olin unohtanut virran päälle. 220V olisi pitänyt mennä läpi, mutta eipä tuntunut sen kummemmalta kuin sähköpaimenesta saatu sähköisku. (Olisikohan nahkani pelastanut se että etusormi osui maadoitukseen? Ei sitä tiedä.)

Eräs opettaja sitten juuri sattui tulemaan kopista ulos ja kyseli sitten mitä tapahtui. Kaikki luokkatoverit sitten tulivat ja katsoivat sekä kyselivät mitä tapahtui ja olenko kunnossa. Asennuksen kanssa tappelu jatkui pian ja saipa sen lopulta korjattua oikein toimimaan. Nyt tapahtuneelle vain nauretaan, mutta kyllä silloin luokkatoverit olivat huolissaan.

Porakoneen pyörimisnopeuden säätö
Joskus kauan sitten n.10V ikäisenä löysin ikivanhan Black & Decker porakoneen. Ihan toimiva peli, mutta siinä ei ollut minkäänlaista nopeuden säätöä ja siksi kone huuti aina täysillä kun sitä käytti. Jotenkin sitä piti saada hiljennettyä pienemmille kierroksille.

Kotelo auki ja tarkempaa tutkimusta. Irrotin johdonpätkien varassa olleen häiriönpoistokondensaattorin ja laitoin tilalle sattumanvaraisesti valitun vastuksen. Mitään mittaria ei ollut, enkä olisi sellaista osannut käyttääkkään, joten valinta tapahtui sen perusteella, missä vastuksessa sattui olemaan kivoimman väriset värirenkaat.

Koekäytön perusteella ei ollut tapahtunut mitään havaittavaa muutosta. Homma uusiksi ja tällä kertaa vastuksen tilalle jotain rautalankaa. Sen verran kuitenkin ymmärsin, että liian paksu lanka johtaisi oikosulkuun, joten ohutta sen piti olla. Valitsin mielestäni ohutta n. 0.5-1.0mm lankaa, asennus ja kokeilu. *Kops* kuului sulaketaulusta kun varoke poksahti samalla hetkellä kun painoin käynnistyskytkintä. Vähin äänin kokosin vehkeet ja piilotin poran kaapin perälle. Siellä se sai ollakin pidemmän aikaa ennen seuraavia kokeiluja.

Nykyään osaisin jo rakentaa asianmukaisen triacci- tai tyristorisäätimen yleisvirtamoottorille.

Tapa tämäkin ... vaalia suhdetta
Opiskeluaikoina joskus 80-luvulla minulla oli analoginen yleismittari. No oltiin sitten kerran meillä tyttöystävän kanssa ja päätin sitten kokeilla tyttöystävän huumorintajua. Pöydällä lojui pieni verkkomuuntaja ja sanoin tarvitsevani apua muuntajan mittaamiseen. Pyysin tyttöystävääni ottamaan molemmin käsin kiinni muuntajan piuhoista eli piuha / käsi. No minä laitoin mittarin ohmi-asentoon ja mittasin muuntajan ohmit varoen koskettamasta paljaita piuhoja. Kun irrotin mittapiuhat niin sehän kehitti pikku tärskyt. Suhde oli koetuksella jonkin aikaa mutta tyttöystävästä tuli sitten ex-tyttöystävä eli ollaan nyt naimisissa. En ole sen tapauksen jälkeen saanut vaimoa mukaan mihinkään mittauksiin.

Sattuipa amiksessa 80-luvun lopulla
Aikoinaan oli ammatikoulun sähköpuolen ensimmäisenä vuonna tapana tehdä joku yksinkertainen elektroniikkakytkentä ja sille piirilevy. Piirilevyt tehtiin tuohon aikaan vielä teippaamaalla johdotukset teräsvillalla puhdistetulle piirilevyaihiolle ennen syövytystä. Kun piirilevy oli saatu teipattua ja hukutettua ferrikloridiin, niin sitten olikin parikymmentä minuuttia luppoaikaa kun ylimääräiset kuparit syöpyivät pois. Pari jannua keksikin oivaa ajanvietettä. He ottivat kokonaisesta teräsvillakerästä palasen ja syöttivät työpöydän kiinteästä teholähteestä virtaa teräsvillan läpi. Lopputulos oli iloinen kipinäsade kun teräsvilla lämpeni virran vaikutuksesta ja syttyi tuleen. Muutaman palasen jälkeen pojat saivat kuningasidean. Miksi repiä terväsvillasta palasia kun kerän päästä sitä voi poltella samalla tavalla? Hyvä idea, mutta yksi pikkujuttu unohtui. Kun teräsvilla syttyy, sen palaminen ei lopu itsekseen, vaan reaktio kiihtyy ts. palaminen karkaa käsistä. Tämä tuli todistettua kun mittajohdot koskettivat teräsvillakerän päätä, jolloin kuului räts ja muutaman millisekunnin kuluttua kilon teräsvillakerä leijaili hiljalleen tomuna työsalin katosta alaspäin...

Myös opettajien kopissa oli havahduttu yllättävään teräsvillasateeseen. Sähköosaston johtajaopettaja oli huomannut tapahtuman ja tuli kertomaan meille vähemmän hienotunteisesti mitä työsalissa oli tarkoitus tehdä ja mitä ei. Seurauksena oli työsalin siivous ja se, että teräsvillaa sai vain pienen palasen kerrallaan.

Metallityön luokassa yläasteella tapahtunutta
Yläasteaikoina käsityöntunneilla sain oikein kunnon tällin smirkelistä. Laite oli sijoitettu käsityönluokassa hämärähköön paikkaan, joten työvalaistus oli huono. Huomasin, että laitteeseen oli kiinnitetty oma työskentelyvalo, jonka päätin laittaa päälle. Valo oli sellainen vanhanaikainen peltivarjostimella varustettu, parin saranoidun neliöputken varassa liikkuva malli ja sen keinumallinen virtakatkaisin oli ylhäällä varjostimen päällä, josta myös johdot menivät katkaisimelle.

Joku oli kuitenkin päättänyt ottaa katkaisijan ympärillä olleen suojalevyn pois, jolloin paljaat vaihe ja nolla törröttivät katkaisimen vieressä. Sokkona katkaisijaa päälle kopeloitaessa tietysti sormet osuivat piuhoihin, samalla kun toinen käsi piteli metallista työstettävää kappaletta sitä hyllyä vasten, joka oli hiomalaikan vieressä ;) ZAT!!!!

Aika korkealle kuulemma pomppasin ja kovasti kirosin jälkeenpäin, kun tajusin, mitä oli tapahtunut ja ennen kaikkea miksi... pari tuntia kipristeli ja särki käsiä, mutta ainekset olisivat olleet pahempaankin turmaan.

Opetus: Myös kalliit laitteet on ihmisten tekemiä!
Firmamme osti uuden erittäin kalliin (500keur)sairaalalaitteen ja laitteen edustaja tuli viikoksi mukaan varmistamaan että kaikki sujuu. muutama päivä meni hyvin mutta sitten yhtenä päivänä koko värkki oli mykkä. Tarkistin vikavirtasuojan, verkkojohdon, verkkosulakkeen ja laitteen virtalähteen sulakkeet. Kaikki ok ja laite mykkänä. Raavimme päitämme, tutkimme ja mittailimme ihmeissämme. Lopulta aloimme tarkistaa emolevyä ja sen liitäntöjä koska se ohjasi myös virtalähdettä. Lopulta se otettiin (yö myöhään) irti ja kappas sen alla suljetussa kotelossa oli irtoruuvi ;-) Pisteet kuitenkin Sveitsiläiselle insinööritaidonnäytteelle että ruuvin poiston jälkeen laite toimi jälleen ok.

Legenda Alajärveltä
Legenda kertoo että Alajärven muuntoasemalla oli 1970-luvulla unohdettu laittaa riviliittimeen yksi johto kiinni. Seurauksena oli laukaisutoiminnon toimimattomuus ja 400kV:n muuntajan tuhoutuminen. Vastaavia, suojausvikojen aiheuttamia isoja muuntajapaloja, saattuu maailmalla aina silloin tällöin.

Vaikeasti paikannettava vika
Suurjännitegeneraattorin kanssa oli ongelma. Laite sanoi sopimuksensa irti työmaalla. Laite tuotiin pajalle vian tutkimista varten. Mutta kuinka ollakaan, laite alkoi toimia täysin moitteettomasti. No, ei muuta kuin uudestaan työmaalle. Piuhat kiinni puistomuuntamon 20kV:n kennoon ja viallista kaapelia "ampumaan". Mutta juuri kun kaikki oli valmista, niin laite sanoi taas sopimuksen irti. No, laite pajalle. Ja mitään häiriötähän ei tietenkään löytynyt. Kolmannen kerran jälkeen täysin ehjännäköistä vehjettä tutkittiin urakalla ja sieltä löydettiin yksi löysä liitos. Liitos oli kuitenkin iskenyt kipinöitä niin siististi, ettei sitä todellakaan mitenkään erityisen helposti nähnyt.

Oikosulku voi aiheuttaa kuulovaurion
Asentajat olivat kaupunkialueella kytkemässä uutta johtoa jakokaappiin kiinni. Eräästä jonovarokekytkimestä oli liitinkotelon kansi pullistunut ulospäin. Asentaja alkoi työntää kantta uudelleen paikalleen, jolloin ykkös- ja kolmosvaiheen piuhat osuivat yhteen. Seurauksena oli jumalaton pamaus ja sähkökatko lähialueella. Vaikka pamaus muistuttikikin lähinnä aseen laukaisua korvanjuuressa, selvittiin siitä pelkällä toisen asentajan kuulotarkastuksessa käynnillä. Kaappia jouduttiin kuitenkin korjailemaan ennen sähkönjakelun normalisoitumista.

Viimeinen ja pahin vaihtoehto
Erään verkkoyhtiön asentaja oli tekemässä töitä 20kV:n linjassa. Linja oli erottimella asianmukaisesti erotettu verkosta. Työmaadoitukset oli linjan alkupäässä kiinni. Juuri työkohteen vierestä maadoitus puuttui ja koska linja kulki jonkinmatkaa 110kV:n linjan vieressä, oli tällä suuremmalla linjalla sähköistä vaikutusta tähän pienempään linjaan. Asentajan kaula sattui osumaan maadoitettuun orteen hänen pitäessä kiinni yhdestä vaihejohtimesta. Lopulta hän sai kyllä riuhtaistua itsensä irti, mutta kiinniolemisen ja tärisemisen aikana oli kuulemma kerennyt käymään mielessä jo se viimeinen ja pahin vaihtoehto...

Paloilmoitinjärjestelmän testausta
Joissakin työpaikoissa sähköasentaja voi päästä/joutua myös automaattisen paloilmoittimen hoitajaksi. Kyseiset järjestelmäthän tulee määräysten mukaan koesoittaa kerran kuukaudessa. Näistä koesoitoista ei työpaikalla "suosion" saamiseksi / nopeiden potkujen varmistamiseksi kannata missään tapauksessa ilmoittaa etukäteen. Erään kerran harjoittelussa ollessani esimiehenäni ollut sähkömies ei muistanut ilmoittaa tulevasta testistä. Olin kuulemma ollut aika näkemisen arvoinen tapaus juostessani melkein p****t housussa kohti uloskäyntiä. Lopulta rappusia alastullut automaatioasentaja kertoi suorittavansa testiä ja ihmetteli syntynyttä tietokatkoa, vaikka kaikille oli edellisenä päivänä tavanmukaisesti ilmoitettu tulevasta kokeilusta sähköpostitse.

Vain yhden liitoksen tähden
Eräällä tehtaalla oli juuri saatu laajennusprojekti valmiiksi. Yhdellä koneella esiintyi kuitenkin käyntihäiriö. Kone teki yllättäviä stoppeja täydestä vauhdista kesken ajon. Vuoden ajan tehtaalla kävi erilaisia asiantuntijoita eri yrityksistä selvittämässä häiriön syytä mutta kukaan ei onnistunut löytämään mitään järjellistä selitystä tälle häiriölle. Kuten varmasti lähes jokainen vähänkään näitä teollisuuden asennuksia tehneistä tietää, ovat tällaiset tulevat ja häviävät viat todella ikäviä selvittää.

Erään kerran sitten tehtaan työntekijä oli automaatiopäällikön kanssa kävelemässä automaatiotilassa. Kyseinen päällikkö huitaisi sitten vahingossa erästä riviliitinkiskoa jolloin kyseinen kone taas teki äkkipysäyksen. Selvisi että riviliittimestä oli yksi (1) ruuvi jäänyt kiristämättä, jolloin sen alle tarkoitettu johto teki tietenkin löysää. Liitoksen korjauksen jälkeen ongelma poistui eikä sen jälkeen ole enää takaisin tullut.

Historia toistaa itseään
Ammattikoulun kellarista onnistuu löytämään kaikkea mielenkiintoista tavaraa. Näihin museoesineisiin kuului myös ikivanha 12MW:n (mittamuuntajille tietysti tehtynä), todella isokokoinen tehomittari. Wanhasta sähkötekniikasta kiinnostuneena otin tietenkin päivän urakaksi tyhjentää alakerrasta erään viimeisen olemassa olevan vanhan tavaran säilön ja putsata sieltä löytyneet tavarat museointia varten. Tätä tehomittaria putsauksen jälkeen kasatessani tuntia pitänyt opettajani seisoi vieressä ja kertoi uransa alkuaikoina sattuneen tapauksen, jossa eräs automaatioasentaja oli huoltamassa vanhaa putkimanometriä. Juuri kun kyseinen heppu oli todennut että "tämä laite taitaa kaivata uutta lasia", kyseinen manometrin lasi hajosi kappaleiksi. Vakuuttelin että tässä hommassa ei niin käy. Mutta juuri kun kyseinen opettaja hävisi pajasta, sain toisen kannen lasia pitelevän kiinnikkeen löysästi kiinni ja aloin nostaa laitteen kantta pystyyn. Historia alkoi ilmeisesti toistaa itseään ja joku jännitys teki tehtävänsä laittaen pyöreän mittarinlasin keskeltä halki. Oli meinaan hauskaa sen jälkeen.

Pojasta polvi parantunut?
Entisessä työpaikassa kuulin tarinan erään pomon entisestä työtehtävästä:
Pomo oli 80-luvulla erästä voimalaa käynnistämässä. Brown Boverin (silloin vielä Asea oli oma firmansa eikä ABB:sta tietoakaan) automaatioasiantuntija yritti viikon saada kaasupoltinta toimimaan tuloksetta. Lopulta työmaan johtajan hermo paloi ja hän meni huutamaan saksalaiselle asentajaparalle päin näköä, naama punaisena ja tulitikuaski kädessä "Saatanan tunari. Sun ukkos onnistu polttamaan vuonna -45 näillä koko Lapin mut sä et saa yhtä kaasuliekkiä syttymään." Sakemanni oli hädissään kyselly "what he said, what he said..." Kaverit yritti, pomo mukaanluettuna, vakuutella et punaisesta naamasta ja kovasta huudosta huolimatta kyseessä ei ollu mitään tärkeää...

Ensimmäinen aiheuttamani sähköisku
Isäni on radioamatööri. Oli myös silloin kun itse vielä kuljin normaalistikin konttaamalla. Isä oli sitten kerran korjailemassa erästä radiotaan ja sähköt oli kaiken taiteen sääntöjen mukaan kytketty irti sekä laitteen omasta virtakytkimestä että vetämällä töpseli seinästä. Kaikki meni hyvin niin kauan kuin konttaava vahinko sattui siirtymään samaan huoneeseen ja alkoi mielenkiinnolla tutkiskella pistorasiasta irtiolevaa virtajohtoa. Pistotulpan lähestyessä rasiaa isä huomasi mitä oli tapahtumassa, mutta katsottuaan virtakytkimien asennot totesi että antaa työntää, sähköt on pois. Kyseisessä vehkeessä vain radioputkien hehkujännite on ainakin tietyissä osissa päällä aina kun pistotulppa on seinässä. 825VDC ei kuulemma tuntunut näpeissä kovinkaan mukavalta... Onneksi tapauksesta ei aiheutunut mitään säikähdystä ja kipua vakavampaa.

Puhelinjäynä
Paras puhelinjäynä tehtiin työkaverille 1980-luvun alkupuolella seuraavasti: Avattiin alumiininen kaapelikouru ja kytkettiin puhelinparin toisen piuhan kanssa sarjaan 22000 uF:n lyytti ja sen yli 10 kohmin vastus.
Kun kaveri palasi lounaalta ja vastasi puhelimeensa, kaikki toimi normaalisti. Kunnes parin kymmenen sekunnin kuluttua sitten puhelu selittämättömästi katkesi. Kohta kun puhelin pärähti uudelleen ja kaveri nosti luurin, kuului sieltä vain soittojännitteen 25-hertsinen pärinä. Myöskään ulos soittaminen ei onnistunut. Kaveri meni kahville ja palattuaan totesi puhelimen toimivan taas ihan normaalisti. Ei muuta kun soittamaan asiakkaalle takaisin ja kohta sama homma toistui. Konkan purkautumiseen kului pari minuuttia ja sitten puhelin taas toimi. Kaveri soitti puhelinyhtiöön, josta tuli asentaja vikaa ihmettelemään. Kun asentaja oli aikeissa alkaa purkaa firman puhelinvaihdetta, meidän oli pakko paljastaa jekkumme. Asentaja alkoi nauraa röhöttää, kehui hyvää jekkuamme ja ilmoitti tekevänsä tämän keikan ilman laskutusta. Työkaveri sen sijaan murjotti pari viikkoa....

Lisää amislaisia moottorikäyttöjä
Kävitpä tässä taannoin amiska aikoina pikku moka kun piti tehdä suunnanvaihtokytkentä aikareleen ohjastamana. Noh siinä kun työtä testailin niin kohta tulee aikareleen sisältä savua äänen ja valoefektin säestämänä. Kun aisiaa ruettiin tutkimaan niin johan vika löytyi nopeasti kun ymmärsi vain katsoa releen jännitettä joka oli sen 12v. Tämän jälkeen olen muistanut tarkastaa että komponentit ovat oikeita jännitteen kestoltaan.

Eipä ollut Ohmin laki oikeustieteen ylioppilailla hallussa
Tapahtui opiskeluaikana hauskalla 80-luvulla: innokas tekniikasta kiinnostunut kaverini opiskeli oikiksessa. Hän kertoi kerran innoissaan, että olivat kavereiden kanssa huomanneet, että "ei se jännite ihmisiä sähkötuolissa tapa vaan virran voimakkuus". Olivat kuulema suunnitelleet 12 voltin mestauslaitetta USAn markkinoille, jossa potikasta kääntämällä säädetään tapettavan ihmisen läpi menevää virran määrää...

Konsti tuokin...
Yhden muuton jälkeen mittailin kirjahyllyn takana kulkevaksi tarkoitetun valaisimen johtoa. Tässä vaiheessa urakkaa toisessa päässä johtoa oli pistoke ja toisessa johtimet paljaana. Johto oli kuitenkin sen verran sykkyrällä, että mittaaminen oli hankalaa ja sitten se varsinainen neronleimaus iski. Johtohan pysyy näppärästi paikallaan, kun pistokepään tyrkkää pistorasiaan. Seurauksena oli eteisen suunnasta kuuluva pamaus, kun sulake lensi seinästä. Myöhemmin kiittelin sitä, että oikosulku oli johdossa jo valmiina eikä odottanut puuhakasta mittamiestä nappaamaan piuhojen päistä kiinni...

Sormenjäljet uusiksi
Tämä tapaus ajoittuu aikaan jolloin olin oppinut kävelemään ja olin ilmeisesti kiinnostunut sähkölaitteista. Vanhempien sängynpäädyssä oli tuplavalot eli vaakaan asennetut lukuvalot. Jostain syystä lamput oli irroitettu ja kannat oli jätetty suojaamatta. Kannat ovat muuten samankokoiset kuin pikkuvesselin etusormet. Nykäys narusta jolla valoihin tulee virta ja sen jälkeen sormet kantoihin...olin kuulemma huutanut kuin oikohöylä. Vielä tänäpäivänäkin kannan pientä muistoa tapahtumasta, sillä etusormista saa melko mielenkiintoiset sormenjäljet.

Kitaravahvistimen korjaus
Kaverillani oli käytetty kitaravahvistin, josta oli konkat pimenneet muuntajan yhteydestä. Koska minä olin mukamas niitten kanssa touhunnut, juotin kaverin ostamat konkat vanhojen tilalle. Reippaan kokoisissa konkissa luki 50V, ja siitä kysellessäni kuulemma myyjä oli vakuuttanut että ne sopii. Mikäs siinä, töpskeli seinään.

Virtakytkimestä naps, volumet kaakkoon ja JY-TYM! Autotallissa oli hetken aikaa melkotavalla savua. Sen jälkeen kaveri ei ole pyydellyt vahvistimia korjailemaan.

Saksalaiset sähköttäjän kuulokkeet
Joskus -56 vuonna löydettiin Saksalaiten romuista sähköttäjän kuulokkeet.Sellaiset jossa on rautasanka ja pakeliitti kuulokket,ja niissä kierretty kaksi johtoa. Ja johtojen päissä oli uros puoliset pistoke tapit, siis kaksi kappaletta. No poikasia kun oltiin niin pitihän sitä kokeilla mitä niillä kuuluu. Saka merkkinen radio lähetti ohjelmaa pitkillä aalloilla, takana oli pistoke paikat ja sinne kiinni, kuului hyvin Lahden lähetys. Ja sitteen mietittiin mitä muuta voi kuunnella? No sitten edesmennyt veljeni laittoi kuulukkeet korville, ja pistokkeet 220v pistokkeeseen. Mitä tapahtui? Tukka paloi rautasankojen kohdalta,sangat hehkuivat punaista. Mitä kuului? Veljeni sanoi että kuuluu hurinaa ja puhetta, puhe oli kyllä jotain muuta. Sitten oli otettava pistokkeet irti kun johdot alkoi savuamaan. Pakeliitti kuulokkeet ilmeisesti esti sen että ei päähän tullut sähköiskua. Kuulokkeet olivat vielä pitkään meillä mukana ja kumma kyllä kun kaiken jälkeen vielä radio kuului kuulokkeilla.
Torniossa jäi Saksalaisilla paljon tavaraa Pikku-Berliiniin kun jouitivat sieltä lähtemään pakoon.

Sormi sulakkeena
Kerran muuttoa tehdessä sattui että eteisessä olevasta sulaketaulusta paloi sulake. Luonnollisesti eteiseen ei vielä ollut ehditty asentaa valoja, mutta tulitikun loisteessa sain selville että mikä sulake oli palanut. Lähikaupasta löytyi sulake ja eikun vaihtamaan! No palava tikku kädessä on hankala veivata entistä sulaketta irti ja pitää uutta kädessä jne. Sen verran koordinaatteja viallisesta sulakkeesta oli muistissa että osasin sen irroittaa mutta uuden paikalleen laittaminen oli jostain syystä hankalaa. No pitihän se sormi sinne sulakkeen paikalle sitten työntää...
Vähän näytti tähtiä! Joutui sitten jo nöyrtymään ja kutsuin vaimon pitämään tulitikkua että näki asennuksen suorittaa.
Ei pitis väsyneenä näitä hommia, eikä pimeässä. Eikä monia muitakaan hommia :)

Sarjassamme, amishäröilyä
Ammattikoulussa kaveri korjasi vieressä kolvia. Malli oli vanha ja siinä oli vastuslangan ympärillä eristeholkkeja. Juuri kun kaveri piteli vastuslankaa kädessä ajattelin testata miten nopeasti vastuslanka lämpiää. Piti vaan kokeilla nopeasti pistotulppa seinään ja samantien irti. No -en ajatellut sitä että seuraa sähköisku.Tämän jälkeen määräsin suunnan ja kaveri vauhdin.

Selityksen paikka
Olin jotain 6 vuotias kun meidän uudehkot stereot hajosivat.
Isäni ammatiltaan radio- ja televisioasentaja, vei stereot keittiön pöydälle ja avasi laitteen kuoren ja alkoi etsimään vikaa. Minä ja 3-vuotias pikkuveljeni seisoimme 2 metrin päässä katselemassa. Jonkin ajan kuluttua hän löysikin vian ja selitti meille miten se korjattaisiin. Sitten isäni nousi keittämään kahvia ja me lapset menimme vähän lähemmäksi että näkisimme paremmin tuon kummallisen laitteen, tietenkin johto oli seinässä.

samassa pikkuveljeni koski joihinkin stereoiden sisällä oleviin komponentteihin... Näin kun veljeni hypähti noin 2 metriä taakseppäin ja pyllähti lattialle istumaan. Isäni syöksyi kokeilemaan että vieläkö veljeni eli mutta siitä ei ollut huoltakoska pikkuveljeni huusi kuin syötävä.
Juuri silloin äitini tuli keittiöön...
Oli siinä Isällä selittämistä.

Akkulaturin korjausta
Korjasin tuossa autolaturiani. Takana on 3 vuotta sähköpuolta ja parin vuoden työkokemus.

Laturista oli palanut muuntaja ja puolet tasasuuntaajan diodeista. No, onneksi varastosta löytyi melkein vastaava autolaturi, josta vuosia sitten paloi kaikki muu paitsi muuntaja. Ei kun vaihtamaan.

Kolvasin muuntajan paikoilleen, hieman piti leikata muovia ja passuuttaa koska muuntaja oli erimallisesta laturista. Valmista tuli.

Töpseli seinään ja vääntelin yleismittaria 20V asentoon. Paksu, valkoinen savu täytti huoneen ja keuhkot, etsin käsikopelolla töpselin ja otin mööpelin pois seinästä.

Kun olin saanut huoneen tuuletettua ja näkö alkoi palautua, aukaisin laturin uusiksi. Ja juuri kuten epäilinkin, olin kätevänä laittanut muuntajan väärin päin. Onneksi en pidellyt latausjohtoja kädessä kun laitoin töpseliä seinään...

Ehkä etuvastuksen puute...
Eräänä kauniina aamuna virittelin LED:ejä 9v:n patteriin. Sitten kytkin virran ja LED:it kärähtivät ja huoneeseen levisi kaamea lannan haju. En tiedä mikä meni vikaan.

Pro-sähkökärpäslätkä, ja vähän muutakin
Rakentelin eräänä syysiltana omaan käyttööni hieman enemmän "pro"-tason sähkökärpäslätkää. Tähän kytkentään iskin biltemasta löydetyn sytytyspuolan ja sitä ajamaan rompelaatikosta koottu 50-100hz haakkuri. Väliin Tesla- merkkinen transistori.

Lätkä otti ihan kivasti, 84wattia, tehoa ja tätähän piti alkaa tietenkin hieman parantelemaan.

Tästä seuraava laite olikin jo sitten eräänlainen "ötökäntappaja", eli sellainen häkki jossa on uv-valot ym. houkuttelemassa ötököitä ja sähkö vaanimassa valoja ympäröivässä verkossa. Pakkohan tähän oli tietenkin tunkea myös lcd- näyttö ja atmelin 8515 prossu ajamaan näyttöä, näppistä ja pwm:ää ja tarkoituksena oli tehdä myös ötökkälaskuri, joka olisi laskenut verkkoon osuneiden ötököiden lukumäärän :)

Hommahan meni niin kauan hyvin, kun maajohdot verkossa pysyivät kiinni. Maajohtojen irrottua verkosta korkeajännitehän ottaa maapisteekseen minkä tahansa pisteen, kunhan hyppäämiseen vaadittava jännite-ero täyttyy. Hommaa täydensi laitteen "kuorman tunteva" ohjaus. Maajohdon (testauksessa halpa hauenleuka) irrottua, tuo kuormituksen tuntevan sydeemin ohjauskoodista löytyi bugi, joka aiheutti täyden ajotehon verkon korkeajännitepuolelle.

Jännite hyppäsi verkosta ohjainkorttiin, polttaen atmeliin nätit rei'jät ja tuhoten lähestulkoon kaiken piirikortilta (myös 2*16 lcd- näytön) kertapamauksella.

Edellämainittu olkoon esimerkkinä softankehittäjille, että jos teillä on käytössä osciloskooppi, tarkistakaa sillä testipenkissä kytkennän käyttäytyminen ennen suurempia kytkentöjä. Jos olisin ollut räpeltämässä piirilevyn potikoita (normi metalliset..) lethermanilla, olisi kytkentä voinut koitua viimeiseksi.
----
Toinen kämmi sattui taannoin huollossa olleen telkkarin kanssa. Katselin piirilevyllä olevia merkintöjä ja mittailin testpointteja oscarilla. Totesin erään chipin olevan jokseenkin epäilyttävä ja päätin vaihtaa sen + pari komponenttia varmuuden vuoksi.

Jostakin syystä (joka-aamuinen kofeiininpuute?) sujautin piirin väärinpäin telkkarin lankulle ja testikäynnistyksen yhteydessä kuuluikin lasinen helähdys ja tv:n laudalta nousi harmaa, kitkerä, käry.. Piirihän se sieltä haihtui ja sinkosi palasen jonnekkin huoneen toiseen nurkkaan.. Omaksi onnekseni mikään muu tuolta koneistosta ei vaurioitunut, mutta opinpahan tarkistamaan eri valmistajien piirien kohdistusmerkinnät kahteen kertaan.. Osassa kun on se lovi, osassa piste.. Jälkimmäistä en hoksannut..
----
Latasin myös eräänä iltana intistäkin tuttuja procell- paristoja. Paristot olivat automaattilaturissa ohjeiden mukaan, maksimi lataus n. 12h. Noin 6h kohdalla, itse pelailin doom3:sta 2m päässä laturista, kuului pirunmoinen jysähdys. Lienee turha sanoa, että säikähdin sanoinkuvaamattomasti pelin tiimellyksessä!

Paristohan se päätti haleta ja paineaalto sinkosi laturin kannen, pienen kappaleen runkoa + unohtumattomat aromit & käryt pitkin huonetta. Laturista tuli entinen ja huoneen maalaus tuli uudelleen ajankohtaiseksi ruskokivipariston sisällön takia..

Ammispaukku 60-luvulta
Oppilas oli hiukka sekaisin (imppailua harrastettiin siihen aikaan). Opettaja antoi hänelle tehtäväksi kytkeä 3-vaihelieden. Testipöydät oli kaikki käytössä, niinpä kaveri katsoi parhaaksi ottaa käyttöönsä ammattikoulun pääkeskuksen vieressä olevan isojen moottorien testauspaikan (500 A:n sulakkeet). Poika avasi vanhan lieden takalevyn, siinä oli sopivasti 4 reikää vierivieressä. 3-vaihetta! ja nolla! päätteli poika, eipä pojan järki sanonut, että samassa CU-kiskossa kaikki. Johdot n. 10-16 neliöiset vaan kiinni ja sitten eikun kokeileen...
Koko rakennus tärähti kun paukut lensi ilmaan..missä lie kaveri töissä nykyään, nimi on unohtunut.
nim. " pelästynyt nahka"
.....
Toinen "nahkajuttu": Ostin mökille aurinpaneelin taakse pienen saksalaisen venepumpun, kalvo kesti 2 kesää. Tein uuden isoisänvainaan nahkasaappaan varresta + polkupyörän sisäkumista (yhdistelmä). Kestänyt jo 7 kesää... Paneelin takana ovat muuten sosiaali- ja terveysministeriön vanhat puhelinakut 2v 600 amph. Ei ole säätimiä, eikä mitään muuta huoltoa, kuin vettä lisätty. 15 vuotta ovat toimineet.

Nollauksia vanhoissa rakennuksissa
Vanhoissa ulkorakennuksissa on sähköt ketjutettu yhden sulakkeen taakse usean eri tilan läpi. Tehtiin tuttavan luona remonttia ja jouduttiin katkaisemaan tuollainen ketjutus ihan alkupäästä. Näppäränä ihmisenä kytkin normaalin shuko -pistokkeen tuon loppuketjun syöttöön, joka kytkettiin sitten normaaliin jatkojohtoon.

Kaikki toimi hienosti, kunnes talon isäntä meni hakemaan ketjun hännillä lämmityksessä ollutta traktoria, mitä tarvittiin remontissa. Onneksi isäntä tuli takaisin ja vielä kävellen, vaikkakin äärimmäisen pelästyneen näköisenä.

No hommassahan kävi sillä lailla, että maadoitettu pistorasia, missä traktori oli ollut lämmityksessä oli "nollattu" vanhan (hyvän?) tavan mukaisesti. Noh, olihan tuon jatkojohto maadoitettu ja niin oli asentamastani pistotulpasta lähtevä johtokin. Jossain vaiheessa ketjua ei ollutkaan käytetty, kuin 2 johtimista MMJ:tä. Maadoitus oli siis katkennut ja tuon nollauksen seurauksena traktorin rungossa oli täysi jännite, koska jatkoroikka oli kytketty juurikin väärinpäin tuon nollauksen kannalta.

Tähti/kolmion kontaktori
Olin vaihtamassa kiinnipalanutta suurempaa, 225A:n kontaktoria. Kytkentä oli perinteinen tähtikolmio kytkentä, ja kyseinen kontaktori toimi kytkennän tähtikontaktorina. Vaihto onnistui hyvin, mutta parin päivän kuluttua tuli soitto, että samainen kontaktori on jälleen jumissa. Minut lähetettiin jälleen vaihtamaan kontaktoria, mutta nyt myös tutkimaan tarkemmin syytä miksi kontaktorit paloivat. Paljastuikin että muutamaa kuukautta aiemmin paikalla käynyt sähköasentaja oli korvannut vanhan kolmiokontaktorin vaurioituneet apukoskettimet pienemmällä apukontaktorilla, jonka kela oli kytketty suuremman kontaktorin kelan rinnalle. Tähtikolmiokytkennässä käytetty aikarele oli tavallinen, jolloin tähti- ja kolmiokytkennän välissä ei ollut lähes lainkaan viivettä. Nyt kun aikarele vaihtoi kytkennän tähdestä kolmioon, kytkentä oli hetken (luultavasti muutamia millisekunteja) oikosulussa, koska suuri kolmiokontaktori ja sen pieni apukontaktori eivät toimineet tismalleen samassa tahdissa. Tämä siis aiheutti kontaktorin palamisen, tietenkin oli hieman ahdistavaa selitellä asiakkaalle, että taas tarvittaisiin uusi tuhat euroa maksava kontaktori.

Pojat puhuvat enimmäkseen +220V laitteista
Pojat puhuvat enimmäkseen +220V laitteista.
Muitakin on. Ja tarkoitan tässä "+220" voltilla kaikkea yli 220-240 voltin.
Ei tarvita kuin 12 volttia, akku ja kokeilija.

Esimerkki 1:
Olin ladannut vanhan 12V/64ah akun mielestäni täyteen. Epäilin akkua vanhaksi, siis piti kokeilla sen antovirran suuruutta. Rautasahan terä oli just sopivan pituinen, eikun oikosulkemaan ja katsomaan, menekö punaiseksi (hanskat kädessä). Menihän se...200+ A (siis yli) virtaa läpi, terä punaiseksi, akku pamahti, (ilmeisesti vetykaasu räjähdys). Kova ääni, korvat tillikkaa soimaan, seinät roiskeissa...
Näkö tallella, kuulokin vähitellen.
Hyvä tuuri varjeleee meitä hölmöjä joskus...

Esimerkki 2:
Zetor Crystal 12xxx (joku Turbo malli) ei kovalla pakkasella suostunut käynnistymään. No me urheat, tietävät pojat jakoavaimella suoraan virtaa syöttämään starttiin (bendix ei "lyönyt päälle"). Starttasi, ei käynnistynyt, ei suostunut starttia sammuttamaan. Rele juuttui kiinni. Paksu virransyöttökaapeli ja starttimoottori syttyivät tuleen ennenkuin akusta virta saatiin poikki. onneksi oli paikalla kolme miestä ja paljon lunta....muuten olisi koko "Crystal" palanut siihen paikkaan.

12V on paljon, jos virtaa riittää...

Mottikokeilu
Sain käsiini isän vanhan meccano-moottorin joka toimi 12 v tasavirralla. Minulla ei ollut sopivaa virtalähdettä, joten ajattelin että mahtaako tuosta saada virtaa tuosta radion piuhasta joka oli kytketty pistorasiaan. Ja sattuipa sitten niin, että moottorin liittimet olivat tismalleen sopivat radion piuhaan. Ja ei muutakuin työntämään piuhat radion johtoon, joo. Ensimmäinen moottorin piuha meni ongelmitta sisään radiojohtoon, mutta kun työnsin toisen piuhan johtoon... Seurasi kamala tärskähdys käteen. Ihme kyllä, moottori ei kärsinyt pahempia vaurioita kun kokeilin sitä 12v porakoneen akulla. Tarinan opetus: Yleisimmät vanhojen piuhojen liittimet sopivat radion tai muiden laitteiden, joista voi irrottaa verkkojohdon verkkojohtoon ja maksimi volttimäärätiedoilla ja pistorasian jännitetiedoilla on katsomisen arvoa... :-D

Hissitehtaan ammattikoulussa
Hissitehtaan ammattikoulussa ollessa tuli vastaan kaikenlaista vanhempien asentajien tekemää jäynää. Ehkäpä uhkarohkeimpia käytännön källejä oli kojetaulutehtaan poikien tekemä elektrolyyttikälli: tulppasulakkeen tilalle ruokatunnin aikana suunnilleen sulakkeen mitat täyttävä 2000 mikron lyytti. Kun amiksen poika tuli ruokatunnilta ja jatkoi kojetaulun koeajoa, laittaen ensimmäisenä pääkytkimestä virrat tauluun, lähti konkka ja sulakepesä komean paukauksen saattelemana pojan pään yli kohti avaruutta. Onneksi sulakepesät olivat sen verran korkealla, ettei kansi osunut otsaan.

Toinen hieman harmittomampi naurun aihe oli laittaa paineilmaletkun pää amiksen pojan koeajokohteeseen. Kun poika laittoi virrat kojetauluun, puhallettiin tupakansavua letkua pitkin hiljaa tauluun, ja avot, poika etsi vikaa pitkään, kunnes huomasi ettei savu haisekaan sähkölle.

Tarina putkiradiosta
Pikkunöösinä löysin vanhan putkiradion kerrostalon piharoskiksesta. Älyttömän hienon näköinen radio joten ei muuta kuin putsaamaan pölyt pois sekä päältä että sisältä. Sisältä systeemi oli senverran erikoisemman näköinen verrattuna  transistoriradion sisältöön, että orastava mielenkiinto sähköä ja elektoriikkaan sai aimo potkaisun. Kirjastosta sitten tuollaisen 11-vuotiaan innolla kaikki alan kirjat ja selvisihän se että yksi niistä putkista oli rikki. Rahaa ei liielmälti ollut saati tietoa että mistä moisia putkia saisi hankittua.

Ratio oli sitten vain koristuksena tilaa viemässä varmaan toista vuotta kun onni polkaisi toisen roskalavalöydön kanssa. Tästä toisesta otinkin sitten vain ne putket ja juuri oikeen merkkinenkin löytyi. Putki paikoilleen ja virrat päälle. Aluksi ei mitään ja kerkesin jo aatella koko kasan roskikseen roudaamista mutta ration "lämmettyä" tovin alkoi kuuluakin rasahtelua ja kohinaa joka sitten selkeytyi ihan kuunneltavaksi ohjelmaksi. Olin todella polleata poikaa kun olin osannut korjata jo poisheitetyn "romun".

Radio oli kuukausitolkulla huoneeni pöydällä "koppa" pois päältä koska aina silloin tällöin tutkistelin tuota systeemiä ja mielestäni  sen antama hämyvalaistus iltaisin oli aikas kiehtovan oloista. Tuli sitten joku juhlahetki kotosalla jolloin tarjolla oli oikein  miestä väkevämpää booliakin. Nuorisolta kiellettyä mutta vanhempien valvonta heikkeni sitä mukaan kun ilta ehti ja kyllähän sieltä sitten "muutama" lasillinen saatiin salaa maistettua. Juhlat ohi ja omaan huoneeseen nukkumaan. Pöydän luona horjahdin ja otin vahinkossa tukea siitä avonaisesta radiosta. Käsi osu muuntajaan ja töpseli tietty seinässä. Kiinni oltiin ja tärinää kesti omasta mielestäni turhankin kauan. Taju meni sillai hetkeksi että kaaduin lattialle...ja irti radiosta. Sitten kun taju palasi ..kömmin sänkyyni kuulostelemaan sydämentykytyksiä ja kun pikkuveli tuli huoneeseen niin sain sanottua että älä koske mihinkään vaan vedä se p..leen töpseli irti seinästä. Tilanteen jälkeen radio sai kopan päällensä ja siirron hyllylle. Tapahtumasta on jo yli kolmekymmentä vuotta, eikä minusta sitten tullut sähköpuolen taitajaa.

Insinööri toteaa jännitteettömyyden
Insinööri alkaa tutkimaan 20 kV muuntajaa ja sähköturvallisuussääntöjen mukaisesti aikoo tarkistaa heti ensimmäiseksi että muuntaja varmasti on jännitteetön. Ottaa jännitteenkoettimen rintataskusta ja alkaa tökkimään kiskostoa. Sanoo vieressä seisovalle asentajalle että kyllä se on "kylmänä". Asentaja toteaa siihen: hyvä niin sillä tökit sitä juuri tussilla! Ja vielä metallikuorisella!

Akkukytkentöjä viestiajoneuvossa
Olin varusmiesaikanani viestiauton ryhmänjohtajana. Erään maastoharjoituksen aikana huomasin, että radiot eivät toimineet ja virtamittaritkin näyttivät tyhjää. Eli ei muuta kuin lataamaan lipeäakkuja. Tämähän tapahtui siten, että akut (joita muistaakseni on 48 kpl) piti muuttaa rinnakkaiskytkennältä sarjaan. Oli tietenkin pimeää ja talvinen pakkasyö. Meikäläinen ropeloi sormet umpijäässä pimeässä akkuja reilun tunnin ja toteaa sitten että kytkentä on valmis - joten ollaanpas fiksuja ja testataanpas kytkentää laittamalla pieni ruuvimeisseli kytkennän ensimmäiseen ja viimeiseen napaan. Jok'ikinen sähkön kanssa toilaillut tietenkin arvaa mitä sitten tapahtui. Valokaari, joka hitsasi sen meisselin akkujen napoihin ja meikäläinen lentää radioauton toista seinää vasten. Potkimalla sain meisselin irti, ennenkuin onnistuin räjäyttämään auton (tyypilliseen armeijan "hällä väliä"-tapaan, vieressä oli muuten kaksi 20 l:n naftagallonaa).

Tapauksia vuosien varrelta
Aikanaan sain toimeksiannon uudesta pulverimaalauslinjan magneettiventtiilien ohjauselektroniikasta, jossa vanha kortti oli palanut. Innokkaana nuorena suunnittelijapoikana sitten tein näppärän laskurikytkennän transistoreineen, mikropiireineen ja teholähteineen. Onnesta soikeana asentelin uuden kortin paikoilleen, kytkin virtajohtimet kiinni ja sanoin, että vehje on valmis testaukseen. Virrat kytkettiin, kului hetki, jonka jälkeen helvetillinen pamahdus. Paperisilpun laskeuduttua huomasin, että teholähteen iso elko oli lähtenyt taivaalle. Onneksi olin varautunut hyvin ja vaihdoin sitten uuden konkan. Testi tehtiin uusiksi, jolloin sama kumahdus toistui, mutta tällä kertaa hajosi myös muuntaja. Asiaa aikani ihmeteltyäni päätin mitata verkkojännitteen. Yksivaihesyötön jännite näytti 400 V. Asiaa selviteltyämme huomasimme, että sähkäri oli kytkenyt nollan toiseen vaiheeseen. Tein asiasta lausunnon ja sain korvaukseksi vanhan kortin, jonka korjasin omaan käyttöön.

Toinen tapaus (näitä riittää 30 V:n kokemuksella) sattui nuorena poikana, kun kaverin kanssa rakennettiin virtalähdettä. Sattui vähän alamittaiset suotokonkat. Yritin yleismittarilla testata, miksei jännitettä tule. Juuri, kun mittapää oli koskettamassa kytkentää, lähti toinen suotokonkka helvetillisen pamahduksen saattelemana taivaalle. Juuri, kun paperisilppu ja savu olivat makeimmillaan, tuli lähes kuuro mummoni viereisestä huoneesta kysymään -mikä räjähti?-.

Muutama vuosi sitten oltiin kaverin kanssa vastaanottamssa erästä näyttöä. Vastaanoton yhteydessä huoltoteknikko teki parasta aikaa mittausta oskilloskoopilla jostakin suurjännitepiiristä. Hetken mittausta seurattuamme kuului terävä napsahdus. Mittaajan kädet nousivat välittömästi ilmaan pidellen skoopin mittapäätä. Hetken kuluttua hän alkoi varovasti pyöritellä päätään, katsoi taakseen ja näki, kuinka nauroimme. Sanoi -very funny- (oltiin ulkomailla). Kaverini oli nojannut pöytään, jossa oli pehmusteena kuplamuovia.

Pistotulppa ja 4-vuotias serkku
Vaihdoin pistotulpan serkkujeni perheen imuriin, kun vanhassa valetussa pistokkeessa oli kosketushäiriö. *Naps* sivuleikkureilla vanha pistoke johdon päästä irti ja jätin sen sitten johonkin pöydänkulmalle ja asensin uuden tilalle.

Iltaa kului hetki jos toinenkin ja jossainvaiheessa sitten ihmettelin, kun silloin 4-vuotias serkkuni värkkää nurkassa jotain. Meni pari sekuntia ja sitten posahti. Valon väläys, serkun hiukset kävivät pystyssä ja käsi oli ihan noessa. Hän oli tunkenut töpseliin sen irrallisen pistokkeen ja kivan pikku opetuksen siitä sai. Siitälähtien tullut itselläkin katsottua, etten mihin sattuu irrallisia pistokkeita jättele.

Moottorin pyörimissuunnat
Työskennellessäni 70-luvulla sähköasentajana oli vielä joitain vanhan ajan puimakoneita tyypillisellä 11 kW moottorilla käytössä. Yksi isäntä jolle kone ei mitä ilmeisimmin ollut oikein tuttu pyysi minua kytkemään moottorin. Kokeilun jälkeen hän ilmoitti, ettei pyörimissuunta ole oikea. Vaidoin sitten kaksi vaihepiuhaa keskenään. No, moottorin pyörimissuunta muuttui, mutta isäntä väitti, että se pyörii nytkin väärinpäin. Minä sitten tuohon tokaisin, etten pirulauta saa moottoria sähkön avulla poikittainkaan pyörimään jos nämä kaksi suuntaa eivät riitä. Lopputuloksena isäntä totesi, että taidat olla oikeassa ja voihanhan hän laittaa vetohihnan ristiin kunhan suunta itselle selviää.

Kutiava niskatukka
Olin tutkailemassa ison rouhintasorvin sähkökaapissa kontaktorivikaa. Tuohon aikaan ei vielä oltu laitettu vanhempaa tuotantoa oleviin systeemeihin kosketussuojia jännitteellisten osien eteen. Tämän sorvin sähkökaapin ovessa oli virtamittari, jonka kautta meni sähkönsyötön yksi vaihe ja etusulake oli luokkaa 100A. Taakseni oli ilmestynyt hiljaa yksi laitosmies joka alkoi raapimaan  kädessään olevalla ruuvimeisselillä kutiavaa niskatukkaansa. Ensimmäinen havaintoni oli siinä kyykkysilläni ollessani, että alkaako joku hitsaamaan takanani. Laitosmies pelästyi perinpohjin kun oli osunut isolla ruuvimeisselillä takanaan olevan kaapinoven virtamittarin napaan ja oven runkoon. Meisseliin paloi melkoinen kolo. Onneksi kaveri oli pitänyt kiinni meisselin muovikahvasta. Hän sanoi ettei enää tule lähellekään kun meikäläinen tekee töitä. Ja kosketussuojiakin alettiin asentamaan tapauksen jälkeen vähän ripeämmin.

Tässäpä parikin tarinaa amisajoilta
Sähköalan ammattilaiseksi opiskellessa ei vielä välttämättä kykyne ammattimaiseen kunnioitukseen sähkölaitteita kohtaan kuten itse opin nojaillessani ammattikoulun sähköosaston testipöytään ja läppää samalla heitellessä. Kiertelin samalla ajatuksissani käteen sattunutta kuparilankaa pöydän posliinisten sulakkeiden ympärille.. No se posliinahan päättyy aika tasan siihen kohtaan jossa sulakkeen metallinen kuori jatkuu pöydän sisälle. Elikkä lanka kuoresta 230V ja suoraan kopan runkoon jumalainen välähdys ja lankaa oli turha enää etsiä käsistä. Maikka paikalle kysymään että mitäs sattu, ilmeellä että hittoako hänkin täällä kunnei nää idiootit opi kuitenkaan.

Visuaalisesti näyttävämpi oli kuitenkin samaisen opettajan itse asiakkaalle tunneilla korjaama sirkkeli. Oli siitä sorvissa roottorin liuskoja silitellyt kun oli kuoppia väleissä. Taisimme olla kaikki paikalla kun herra luokanopettaja laittaa testimielessä töpselin seinään ja roiskii niitä 2-3 metrisiä kipinäsuihkuja siitä sirkkelistä pitkin seiniä.. siinä taisi esiintyä muutamakin huvittunut ilme.

Koetinkynä
Amatöörejä opetetaan aina pitämään toinen käsi taskussa, kun menee sörkkimään sähkökytkentöjä. Muutama vuosi sitten tarkistin koetuskynällä tuleeko jakorasiaan sähköjä. Jakorasia oli katon rajassa ja toisella kädellä pidin kiinni vieressä kulkeneesta vesijohdosta. Räpsähdyksen jälkeen huomasin pudonneeni lattialle, ja hetken kylmähikoilun ja pulssintunnustelujen jälkeen katsoin koetuskynää tarkemmin: 12-24V. Kaikkea ne kiinalaiset keksivät.

Kannattaako tunkea johtoja pistorasiaan
Tässä kerran kun olin vasta n. 10-11, minä ja samanikäinen kaveri tutkimme isän Kanadasta tuomaa sähkösarjaa. Kytkentäkokeilujen lomassa kaverini oli kiinnostunut johtojen johtavuudesta. Väsäillessäni mielenkiinnolla kytkentöjä, kaveri otti kaksi johtoa käteensä ja tunki pstorasiaan!!!
PAM!
Ja välähdys! Kaveri lennähti parisenmetriä taaksepäin! Hengissä ja terveenä säilyi, mutta sormenpäät, joilla piti johtoja, muuttuivat metallinvärisiksi. Tulipahan jälkeenpäin elämän naurut :D.

Triaccien eristelevyt
Olen käynyt -70 luvulla ammattikoulun elektroniikka-asentajalinjan ja silloisista poppikoneista olin jotain tietävinänikin. Niihin aikoihin olin niitä vekottimia korjailevinani ja kuntoonkin saavinani.Jälkeen sitten muutamien opinahjojen kautta päädyin vahvavirtapuolelle, tehoelektroniikkaa ja muuta huoltotoimintaa, yms. Saimme tässä hiljattain tehtäväksi vaihtaa muuan koulusta 20 uudehkoa sähkölämmitintä uusiin, koska kaikista oli elektroninen termostaatti rikki. No rahanalaista tavaraa ja kysyttiin toimittajalta mihin vanhat. Korjatkaa ja laittakaa kiertoon, oli vastaus. Osa korjattiin vain juottamalla irronneet osat takaisin, mutta muutama ei suostunut toimimaan, joten uusia triaceja ja merkkivaloledejä ostettiin. Eikä muuta, kuin reeraamaan. "Korjasin" niitä 5 kpl. ja lämmittimet toimivat hyvin pöydällä, kun termostaatti jäähdytyslevyineen oli irti lämmittimen kuoresta. Kokosin patterit ja asensin yhden sitten tuttavavan varastoon ja poks sulake laukesi....mitä hittoa kotona toimi ihan hyvin. Totesin, että triacin kautta tulee vaihe kuoreen, käänsin vaiheen ja nollan ja avot nyt toimii.... merkkivalo näyttää, että lämmittää sammuukin kun lämpöä pinentää. Ihmeteltiin siinä sitten hetki, kun merkkivalo sammui, mutta patteri ei, kun hohkaa täyttä. Alkuperäisessä triacissa ei ollut mitään merkintöjä, joten arvattiin "sopiva" komponentti. Toimi muuten hyvin, mutta näissä uusissa yksi koipi oli maadoitettu jäähdytyslaippaan. Toisinpäin vaihe tuli suoraan kuoreeen ja poltti sulakkeen ja toisinpäin nolla ja suojamaa meni yhteen, josta se meni suoraan vastuksen päähän ohittaen termostaatin. Eristelevy Triacin ja jäähdytyslevyn väliin ja toimii....  

Brasilialainen suihku
Suihku yllätti minut tänään sillä, että veden lisäksi ylhäältä satoi niskaan kipinöitä. Minua on jo ennenkin huolestuttanut täkäläisten suihkujen sähköturvallisuus. Vesi lämmitetään suihkun nokassa niinsanotusti lennosta tehokkaalla vastuksella, joka on yleensä kytketty verkkovirtaan kiertämällä avonaiset johdon päät yhteen. Meillä suihkusta törröttää vielä maadoitusjohtokin, jota ei tietenkään ole kytketty mihinkään, mihinkäs sitä nyt maadoitusta märkätiloissa tarvitsisi. Lämpötilasäätimen asentoja on kolme: "ei lämmitystä, kesä ja talvi" ja radiosta kuulin kerran varoituksen, ettei säätimen asentoa tulisi vaihtaa suihkun ollessa päällä, koska se saattaa aiheuttaa sähköiskun vaaran. Nyt sitten tämä johdinten kierretty yhtymäkohta hehkui tulipunaisena ja kipinöi. Ei kun kylmällä vedellä shamppoot pois päästä.

Rakennellessa sattuu
Joskus aikaa sitten olin saanut lahjaksi vanhan mikromikko-merkkisen tietokoneen ja koetin keksiä sille hyötytarkoitusta. Itse prosessori oli kuitenkin vähän liian  hidas.

No, mikro purettiin osiin ja mietittiin että mitä sillä voisi tehdä. Hyvä idea iski ja päätin, että laitan kätevän pöytämallin koteloon sisään vähän uudemman emolevyn, jossa oli pentium-prosessori ja käytin mikromikon omaa virtalähdettä, joka oli sopivasti saman AT standardin mukainen.

Tyyppikilvestä sitten katselin, että hieman pienehkö on tämä virtalähde ja mietin, että se varmaan käy aika lämpöisenä. Koneen muuntaja oli päältä päin hyvin suojattu muovilla, joten päätin kokeilla sormenpäällä muovin päältä, onko se kuuma. Samalla sattui peukalo osumaan vieressä oleviin kuparisiin jäähdytysripoihin ja kuten tiedämme, FET:ien jäähdytysirvat saattavat olla usein jännitteisiä.

Lämpöiseltähän se tuntui, kun verkkovirta kulki hetken ajan peukalon pään lävitse.

Toinen moka sattui joskus, kun rakentelimme siskon kanssa pleksistä valaistua infotaulua - samanlaista kuin joskus näkee talojen hätäuloskäyntien yhteydessä: pleksiin on kaiverrettu kuvio ja sivulta tuleva valo hohtaa kuviosta ulos.

Teimme nauhakuparoidulle levylle yksinkertaisia ledi-etuvastus kytkentöjä ja liimasimme ledit kiinni pleksin reunaan. Kun tuli aika koestaa kytkentä, kaikki ledit yllättäen paukahtivat tuhannen murusiksi. Syy oli siinä, että joku oli unohtanut katkaista piirilevyn nauhakuparin vastuksen alta ja näin ollen ledit olivat suoraan oikosulussa virtalähteen kanssa.

Askelmoottorikytkentöjä
Olin ensimmäistä kertaa suunnittelemassa askelmoottoriohjainta teollisuuskäyttöön. Valitsin ohjaimiksi H-siltapiirit, jotka kestävät 3A 48V. Koska moottorit olivat bipolaarisia, molemmille vaiheille tuli oma ohjainpiiri, eli yhteensä max. 6A/moottori. Minulle väitettiin, että askelmoottori ottaa vain sen virran mitä datakirjoissa lukee maksimivirran kohdalla. Moottoreiden kyljessä luki 1A/80V/Ph. Päättelin siis, että moottori ottaa 300mA 24V:n jännitteellä per vaihe. Moottori kiinni ja testaamaan. Ihmettelin pitkään, mikä on vikana, kun moottorinohjaimet sulivat irti piirilevystä aina kun kytkin jännitteet. Lisäksi ainakin yksi moottori kärähti. Tulin lopulta ajatelleeksi, että olen tullut johdetuksi harhaan. Mittasin vaiheen vastuksen, tulos oli 5.6ohm. Ts. 24V:n jännitteellä moottori haukkasi ohjaimesta 4.28A/vaihe.

No, projektilla oli kiire, joten virranrajoitustahan nyt piti sitten alkaa toteuttamaan... vastuskytkennällä! Mittasin tarvittavan vastusarvon, heitin pari jättimäistä keraamista vastusta rinnakkain per vaihe, suunnittelin levyn ja kasasin. Kytkentä testiin ja hyvin toimi. Kestotesti päälle 10 minuutiksi (laitteen tarkoitus toimia teollisuudessa 24h/vrk): palasin työhuoneeseen ja haistoin kitkerän katkun. Melamiinipintainen pöytä oli saanut kauniin ruskeanmustan pinnan piirilevyn alta. Samoin piirilevy oli muuttunut vihreästä mustaksi vastusten kohdalta. Sammutin virrat ja kokeilin tinalangalla vastusta: tina suli välittömästi ja jäi kuplimaan vastusten päälle...

No, kiireestä huolimatta ei auttanut kuin suunnitella koko moottorinohjainkortti uudelleen siten, että virtaa rajoitetaan PWM:llä... oppia ikä kaikki.

Väärä hälytys
Rakensin edellisessä työpaikassani pientä säädettävää hakkurivirtalähdettä. Oli hieman kiire ja olin syysiltana myöhään yksin sellaisessa isossa maisemakonttorissa testaamassa prototyyppiä. Sain laitteen kasaan ja kytkin sen mittareihin ja laboratoriovirtalähteeseen. Kun käänsin virran päälle kuului kova kolahdus ja koko sali pimeni. Säikähdin, kytkin äkkiä virran pois ja aloin ihmetellä mitä tapahtui.

Selvisihän se hetken päästä. En muistanut että konttorissa oli samaan aikaan siivooja. Ja siivooja ei muistanut minua, eikä ovelta näkynyt työpisteeseeni. Hän sitten lähtiessään sammutti valot aivan samalla hetkellä kuin minä painoin virtakytkintä. Ja sähkökaappi jossa oli valojen isot kontaktorit oli aivan työpöytäni vieressä.

Grillin modifiointia
Isäni oli muuttanut uuden hiiligrillin sähkötoimiseksi ja minä tarjouduin tekemään siihen tehonsäädön. Rakentelin grillin runkoon pienen peltikuorisen kotelon ja asensin triac-säätimen sisään. Kaikki oli valmista ja laitoin pistokkeen seinään. Vastus alkoi lämmetä ja nostin grillin kantta nähdäkseni vastuksen paremmin. Hirmuinen ravistus kulki käsivarttani pitkin muuhun vartaloon asti ja hädin tuskin sain käteni irti kuoresta. Olin jostain syystä unohtanut triacin eristystarvikkeet pöydän kulmalle ja vaihe oli suoraan oikosulussa kuoreen. Hienoa, että henkikulta säilyi nuorella pojalla. Grilli jäi ilman säädintä. Talokin oli vanha ja maadoitettu pistorasia pelkkä unelma.

Tietokoneiden myynnissä on vuosien varrella tapahtunut monenlaista
Kun koneissa oli vielä lerppuasemia, jouduin kerran huoltokeikalle erään tunnetun professorin kotiin. Olin juuri myynyt heille upouuden koneen, mutta nyt diskettiasema eli lerppu ei toimi. Avattuani kannen näinkin jo vian, kiitos lerppuasemien avonaisen mekaniikan. Akselin ympärille oli kiertynyt mustaa rullalankaa tiiviiksi paakuksi ehkä 10 millin paksuudelta. Puhdistusurakka vei liki puoli tuntia pinsettien ja saksien kanssa. Isäntä kertoi kuusivuotiaan tyttärensä olleen koneen lähellä ja niinpä ongelma vieritettiin lapsen viaksi. Nolo isäntä ei kyllä muistanut edes kysyä paljonko hän oli huollosta velkaa.

Eräs opiskelijapoika yliopistolta osti 8088 koneen aikoinaan. Muutaman päivän kuluttua poika kantoi kaikki tavarat takaisin ja halusi perua kaupan. Kysyttyäni syytä, hän sanoi: "Pelkään, että se menee rikki." Syy oli niin hyvä, että palautin pojalle rahat ja myin koneen seuraavalle asiakkaalle, joka käytti sitä lähes kymmenen vuotta.

Huoltomiehemme oli tietokonemyymälämme takaosassa vain särmin takana ja ääniyhteys tiskille oli vaivaton. Seisoskelin tiskin takana, kun eräs asiakas astui myymälään. Samassa särmin takaa kuului erääseen sekavaan huoltohommaan suivaantuneen huoltomiehen ääni: " Koska tämä idiootti haluaa koneensa?" Tunnistin saapuneen asiakkaani kyseisen koneen omistajaksi ja käännyin puhumaan taakseni:"Ai se kone, ei sillä ole kiirettä, nyt sitä toista konetta tultiin noutamaan."

Rahakkaita vikakeikkoja
Joskus aikanaan kun vielä tein TV-kotikorjaajakeikkoja oli kesälomien jälkeen useinkin rahakkaita keikkoja: "Meidän telkkari on loman aikana menny rikki". Tarvittavat tiedot ylös ja keikalle sovittuna aikana. Siinähän kassia avaamatta niitä pistettiin töpseleitä seinään ja elektroniikka laulamaan. Lauloi väki iloisena kunnes vihdoin avasin kassini ja keikasta minimilaskun sain tungettua asiakkaan kouraan. Siinä on kieltämättä ollu muutamanlaisia ilmeitä. Muistaakseni samaan osoitteeseen ei ole ollut tarvinnut mennä samasta syystä. Nykyelektroniikaa on niin paljon monenlaista, että ihmiset osaa jo sen katsoa onko tökkelit seinässä. Vasta sitten soitetaan ja kysellään. :)

Vuonna -82 yritin tappaa itseni tulevaisuudessa. :-)
Lapsuudenkodissani 80-luvun alussa asuimme maalaistalossa, jossa asui kolmen sukupolven edustajia saman katon alla, mutta kahden perättäisen kuolemantapauksen johdosta ei ollut enää miehiä talossa. Niinpä avuliaana tekniikasta kiinnostuneena 8-vuotiaana olin vaihtanut keittiön siirrettävään öljytäytteiseen patteriin pistotulpan hajonneen tilalle, niinkuin olin isän joskus nähnyt tekevän.

Patteria käytettiinkin sen lopun aikaa, mitä talossa asuttiin, mutta talo oli parille naiselle ja muksulle liian kova ylläpidettävä, joten pian talo jäi asumattomaan tilaan.

Myöhemmin vähän 90-luvun puolen välin jälkeen pidimme bändiharjoituksia kyseisessä talossa. Oli joko kevät tai syksy, ja kylmillään olevassa talossa oli vielä/jo melko vilpoista soitella. Lähdinpä sitten hakemaan keittiöstä lämpöpatteria.

Olimme joskus aikaisemminkin kyseistä patteria käyttäneet, ja oli tiedossa, että joko siinä tai talon sähköissä on jotakin häikkää, koska se yleensä (muttei aina) lämpeni maadoitetussa pistorasiassa, mutta saman huoneen toisessa, maadoittamassa pistorasiassa ei.

Kitaravahvistin sekä lämpöpatteri olivat kytkettynä maadoitusliuskoilla varustettuun jatkojohtoon, ja tämä jatkojohto puolestaan oli siinä maadoittamattomassa seinäpistorasiassa. Pidin vasemmalla kädellä kitaran kielet vaimennettuna, ja ajattelin kokeilla oikealla kädellä, joko patteri on alkanut lämmitä. Koskiessani tärähti oikein kunnolla, keuhkoista pakeni ilma valtavan karjahduksen saattelemana ja hyppäsin tärskyn voimasta ilmaan (onneksi hyppäsin). Piti laskea kitara maahan, ja istuutua hetkeksi kokeilemaan, että menikö pulssi sekaisin.

Sitten irroitin patterin johdon, ja avasin pistokkeen. Tosiaankin, kevi oli kytketty toiseen nastaan ja nollajohdin maadoitusliuskaan! Sattuman kautta tietenkin pistoke oli ollut siten päin, että vaihe tuli tosiaankin runkoon, ja maadoitusliuskojen kautta nolla tuli kitaran kieliin, tosin lämpöpatterin lämmitysvastuksen kautta, koska laitteiden maaliuskat olivat yhdessä, mutta kumpikaan ei ollut varsinaisesti maadoitettu.

Samalla selvisi muutakin, eli maadoitetussa pistorasiassa siis patteri toimi, jos pistotulpan laittoi niinpäin, että vaihejohdin osui vaiheeseen, koska se sai nollan maajohtimesta. Siitä taas puolestaan johtui varmaan se, miksi joskus aikaisemmin joku patterissa jalkojaan lämmitellyt kaveri ihmetteli, että varpaissa nipistelee merkillisesti... :-)

Tee se itse - autoäänentoisto
Minulla on tapana kerätä roskiksista kaikenlaista romua (joskus jopa toimivaa) 80-90 luvun vaihteessa oli inspiraation maksimi, jolloin rakentelin romuista jotain uutta. Tein silloin autoon stereo systeemin. Materiaalit oli: palanut pioneerin vahvistin, Asa studiotrio koti stereo, alpine tappi radio, beltek boosteri ja kajarit oli samat kuin bbx 485 B seas K philips kalotti D audax

Näistä sai aika hyvän paketin.

Rakennus eteni näin. Asa päreiksi ja siinä on kummallekkin kanavalle oma mono vahvistin (talteen) mittailin Asan syöttö sähköt ja ne oli noin 30 v sitten otin pioneerista hakkurin käyttöön (jolla sain sähköt Asan jäänteille) Tässä vaiheessa huomasin että konkkien paikka onkin hakkurin jälkeen.(((miksi laittaa akku ja konkka rinnakkain kun parempaan tulokseen pääsee halvemmalla kun purkaa ja kasaa ja sovittaa))). Ja siitä tappiradiosta otin ulos ääni signaalin ennen pääte kiviä. Tähän väliin istutin beltekistä taajuuskorjain kortin (ei pääte kiviä) (kolmisen kymmentä radiosuojattua piuhaa väliin)

Tein sitten koemittauksia selvittääkseni minkä tehoinen sotku on syntynyt. vaikutti pelaavan hyvin (50 Hz taajuudella pukkas seassin bassoon 20 V jänitteellä 2A/ 8 ohmia) mittaus fluke mittarilla.

Noin vuoden verran homma pelasi kunnes joku muukin "harrastaja" halusi tutkia tekelettä. Alfred von nussendorf vei sen mikä näytti myytävälle.

RADIO: Kytkennät muutettu toimimaan vain samassa paketissa.
PIONEER: Vahvistin joka oli vaan pelkkä poveri jossa isot sähköt tulee kaiutin liitännällä merkityistä pisteistä.

Harmittava tapaus minulle ja sille rutaleelle joka niitä yritti myydä (savu nousee ja bandakarhulta kauppias näyttää) luulen että niin on käynyt.

Moottorikytkentä
Joskus 11-13 vuotiaana löysin elektroniikka rojujen seasta 6V sähkömoottorin, jonka seurauksesta innostuin kokeilemaan kuinka tehokas se olisi. No, koska itselläni ei ollut sillä hetkellä käytössä mitään täysi tehoisia 1.5V pattereita, niin en saanut moottorista tarpeeksi tehoa irti. Joten päätin kokeilla vähän tehokkaampaa virransyöttöä...

Moottorissa oli sopivasti miinus- ja pluspäiset sähköjohdot auki, jotka oli helppo tunkea 230V radion johdon päähän. Tiesin, että voltit ei täsmää ja myös sen, että moottori saattaa hajota. No, eihän siitä moottorista oikein hyötyä ollut, joten päätin kokeilla.

Survoin moottorin johdot kiinni radion johtoon ja silloin välähti ja taisi kuulua poksahduskin, taisin jopa vähän säikähtää ja moottori tipahti kädestäni pöydälle. Siinä sitten katselin moottoria ja sitä pöytää... Pöytään oli tullut tummia palojälkiä ja moottorin johdot sekä osikseen moottori ori kärähtänyt mustaksi.

Opetus: Älä pidä irrallisia johtoja käsissä
Rakentelin jokin vuosi sitten hakkuria ja muuntajan hyötysuhde ei ollut sopiva joten käämin sitä uudelleen ja otin ulostuloja 20 kierroksen välein testatakseni mikä olisi paras. Parasta asiassa oli se että pidin oikeaoppisesti johtoja sormieni väleissä ja säädin hakkurin trimmeriä ja perhanan johdot sattuivat sitten ottamaan kiinni sormiin. Mittari kerkesi näyttämään 780v ac:ta. Tuli vähän kiire irroittamaan muuntaja(12v) seinästä. Tulihan tuosta opetus. Älä pidä irrallisia johtoja käsissä vaan kytke ne vaikka sokeripalaan. Hakkuri toimi testin jälkeen kyllä hyvin. 230v 100w lamppu paloi iloisesti.

Autosähkötöitä
Haluan ilmaista itseäni toisinaan autojen parissa. Tuli asennettua lisävalot, eikä siinä mitään. Asennusta viimeistellessä vaan unohtu tuo titaani-runkoinen kello käteen... Suosittelen kaikkia auton konepellin alla ja muuallakin sähkön kanssa tekemisissä olevia poistamaan kaikki mahdolliset johteet, kuten sormukset ja kellot ym. Titaanikelloni on edelleen käyttökuntoinen, mutta sen rannekkeessa on pari syvää kraateria. Kello osui napaan ja johonkin muuhun sekä lämpeni kohtalaisesti (titaani johtaa huonosti lämpöä, onneksi). Olin ulkona talvisäässä, joten käsi lumihankeen. Olin kyllä irrottanut maa-kaapelin akusta, tietenkin! Virtaa taisi olla, akusta lähtenee hetkellistä 500 A +/- 200 A.

Mikro lämmittää epätasaisesti
Opiskelijakaveri kertoi tarinan kun hänen veljeltään oli mennyt mikroaaltouuni rikki. En muista oliko se juuri tämä veli joku fyysikko, vaiko joku toinen hänen kaverinsa, niin päättivät he joka tapauksessa sen korjauksen olevan helppo homma itsekkin tehtynä. Kansi aukeni, vikakin löytyi ja korjattua laitetta kokeiltiin mitä pikimmin: jäinen ruislimppu uuniin ja sitä sulattamaan. Mikro hurisi hienosti säädetyn ajan, jotain siis tapahtui. Tarkemmassa tutkimuksessa kuitenkin huomattiin leivän olevan edelleen jäässä, paitsi että keskelle leipää oli palanut muutaman millin levyinen savuava musta juova. Ei ollut mikroaallot osanneet poukkoilla uunissa, vaan olivat tulittaneet sitä yhtä ja samaa kohtaa. Seuraavana päivänä vaimo oli käynyt ostamassa uuden mikron...

Räjähys
No kerran olin rakentamassa ledivilkkua 230v jännitteelle. Sitten kaikki muu oli kunnossa ja testasin; hyvinhän se toimi. Seuraavaksi laite piti sijoittaa koteloon. Ajattelin että laitan piirilevyn siihen viereen joten taivutin lediä. No sitten laite oli kotelossa ja kaikki kunnossa. Tetauksen aika taas. SITTEN SE TAPAHTUI!!! Kuului pamau ja trankku räjähti naamalleni. Huomasin jälkeenpäin että kun olin taivuttanut lediä, olin vahingossa oikosulkenut sen!!! =)

Finlandiapullovalaisin
Tulipa tuossa vuoden 2003 alkupuolella tehtyä itsekin finlandiapullovalaisin, tosin itselläni oli 1.75L pullo ja vain kaksi ultrakirkasta sinistä lediä ihan vaan johtojen varassa pullon sisällä. No, kaikki toimi aluksi ihan hyvin 9V paristokäyttöisenä, mutta tuossa hieman ennen joulua ajattelin kuitenkin vaihtaa tilalle 12V tasajännitelähteen kun hyllyn päälle tuli laitettua 12V ledijoulukuusikin. Ja miten kävikään...

No, tulihan ledien etuvastukset tietenkin vaihdettua, mutta pienen laskuvirheen takia vastukset olivat yhtä kokoa liian pienet. Pullon ledit kyllä syttyivät ihan hienosti, mutta kun lähdin keittiön puolelle ruokaa laittamaan, rupesin katselemaan kun yhtäkkiä olohuoneen puolella näkyi outoa välkyntää... Ledit vilkkuivat ja valaisivat kirkasta keltaista valoa ja pullo täyttyi vähitellen savulla. No, eikun ledit vaihtoon ja tällä kertaa oikean kokoiset etuvastukset ledeille... Että sattuu sitä vahinkoja pitkään elektroniikkaa harrastaneellekin...

Näin testaamme starttimoottorin toivuuden
Autoni startin hiilet piti uusia. Startti irti ja akku lataukseen sillä aikaa kun remonttia tehtiin. Startin kasauksen jälkeen sain hyvän idean testata sen toimivuutta akun napojen välissä. Kytkin moottorin navat akun napoihin käyttäen apuna ruuvimeisseliä. Samalla kun meisselin pää kosketti napaa, syntyi iso kipinä ja jysähti. Oli kuin joku olisi ampunut haulikolla korvan juuressa. Startti ja meisseli putosivat konetilan pohjalle, akun päällä irrallan oleet kennojen korkit rapisivat tallin seinissä. Akun latauksessa syntynyt vety räjähti akun päällä ja kennojen avoimissa yläosissa. Tapauksesta selvittiin henkisillä kolhuilla, onneksi.

Tee se itse - virtalähde autoradalle
Siinä 12-13vuotiaana sain joululahjaksi autoradan joka käytti paristoja teholäheenä. Muuten hyvä mutta autojen vauhti hiipui paristojen kapasiteetin loppuessa. Olin nähnyt kyläpaikoissa vastaavia ratoja varustettuna verkosta syötetyllä virtalähteellä. Niistä ei puhti loppunut. Sen verran kuitenkin ymmärsin että suoraan pistorasiasta tuleva verkkojännite oli liian suuri paristojen jännitteeseen verrattuna, mikä neuvoksi ?

Jostain "Nuorien keksijöiden ja kokeilijoiden" kirjasta luettiin kaverin kanssa että kuinka voi tehdä jännitteen alennusvastuksen. Ohjeessa esitettiin että vastusta voi käyttää verkkojännitteen alenamiseen esim. sähkömootoreille sopivaksi. Ohjeen mukaan vastus saatiin aikaan grafiittitangoista jotka oli valettu kipsimassan sisään. Grafiittitangot saatiin lyjykynistä, kipsiä apteekista, verkkojohdin vanhasta kahvipannusta. Vastus rakennettiin, johdotettiin ja kytkettiin autoradan paristoteholähteen tilalle.

Töpseli pistorasiaan ja kokeilemaan. Mitä ihmettä, autot ei liikkuneet mihinkään, korkeintaan hieman värisivät edestakaisin paikallaan. Emme ymmärtäneet että missä vika oli, kirjan ohjeiden mukaanhan tämän piti toimia vallan mainiosti. Jossain vaiheessa laitoin peukalon vahingossa radan virtakiskojen väliin, tuntui kun sormen päätä olisi puristetu pihdeillä !! Vastus hylättiin vähin äänin. Useita vuosia myöhemmin selvisi että vastusohje olikin tarkoitettu tasavirtaverkkoon paljon alhaisemmille jännitteille. Vähällä oli että "nuorten keksijöiden" kokeilut eivät loppuneet lyhyeen.

Tutustumista säätömuuntajan ominaisuuksiin
Ammattikoulussa elektroniikka puolella oli sellainen hyvänkokoinen säädettävä vaihtojännitelähde joka pöydässä ja jossain välissä päätin hiukan testailla mitä siitä irtoaa. ensin virrat päälle ja nappi kaakoon. 280V hmm. pitäneekö paikkansa. ei muuta un fluke kiinni banaani pistokkeilla varustetulla johdolla ja perhana. 280v sieltä tulee. ihme vekotin vaikka pöytään tulee vaan 230V no mikäs siinä eikun johdot irti, mutta eiiih mittarin päästä ensin.. auts. johtimet tipahti kämmenelle ja inhottavalta tuntui. Onneksi tuosta selvisi vammoitta.

Nooh. parin päivän päästä innostuin taas leikkimään samaisella muuntajalla ja mietin että hmm.. lyijy on metallia ja näin ollen luultavasti johtaa sähköä. Penaalista 0,5mm lyijy. Banaaniliittimet auki, lyijy väliin ja varovasti kiristetään. nyt on koe valmiina testiä varten. Jänniteet minimiin ja kytkimestä virrat pääle. ei mitään. no varovasti lisää jännitettä silmä kovana mittaria katsoen. 25V kohdalla rupesi outoa surinaa kuulumaan laiteen sisältä.. no ei nyt viitsi hajoitaa vehjettä, voi olla kalliskin. Väännämpä nopeasti paljon sinne ihan hetkeksi vaan. PAM. hitto kun säikähdin. lyijy pamahti poikki ja auheutti mahtavan valokaaren, onneksi ei tullut sormille. Luokassa kaikkien muiden päät nousi ylös ja kysymys kuului "mikä se oli?" mun ilme oli varmasti mahtava..

Juovamuuntaja
Ammattikoulussa tuli pistettyä joskus kakkosluokalla television juovamuuntaja sopivan transistorin ja takaisinkytkennän välityksellä labravirtalähteeseen, niin että kytkentä alkoi värähdellä ja toisiosta saatiin suuri jännite ulos. Sitten jonkin ajan kuluttua jätin kytkennän pöydälle ja sammutin virtalähteen. Johdot oli kuitenkin lähteestä irti.

Välitunnin jälkeen palasin paikalleni ja tökkäsin johdot takaisin kiinni ja yritin saada venyteltyä kaskadin avulla jännitettä korkeammalle. Mitä ihmettä? Kytkentään ei tullut riittävästi jännitettä ja väänsin jännitenupista jännitettä vähän isommalle ja väänsin vielä virranrajoittimenkin täysin pois. Sitten keksin että "ahaa, joku on kokeillut lähteellä jotain ja painanut indep-napin pohjaan" (virtalähteessä oli kahdet ulostulot ja tällä namiskuukkelilla valittiin antaako lähde yhteen lähtöön molempien lähtöjen virran rinnakkain vai antaako se ne erikseen. Nyt kun nappi oli pohjassa, niin lähteestä ei tullut riittävästi virtaa tälle HV-kytkennälle. Seurauksena jännitteen kohtuuton tippuminen).

Pompautin napin ylös ja siinä samassa: PSIII, korkeajännitteinen ritinä alkoi kuulua ja noin sekunnin kuluttua kuului muutaman kerran voimakas räsäys ja n. 5cm pitkä kirkkaan sininen salama meni pöytää pitkin vähän matkaa ja päätyi ensimmäiseen "maadoitettuun" kohteeseen, joka oli tällä kertaa virtalähteen muoviseen etupaneeliin kiinnitetty toisen jännitelähdön + liitin. (tuolla jännitteellä se on yhtä kuin maa). Virtalähteestä kuului muutama iloinen rasaus ja savun pöllähdysten saattelema poks. Digitaaliset voltti- ja ampeerimittarit sekosivat täysin. Yksi pimeni kokonaan ja toinen näytti -99. Loput kaksi jotain siltä väliltä.

Painoin kiireisesti virrat poikki, mutta utelias opettaja tuli haukkana paikalle ja kysyi mitä oli tapahtunut. En kerinnyt selitellä hetkeäkään kun se talipää painoi lähteen takaisin päälle. Kuului vielä pari uutta risausta ja savua nousi tuplaten lisää. Tilattiin sitten uudet ohjainpiirit ja mittarit heräsivät henkiin. Siltikin toinen lähtö antoi ulos jatkuvaa 40V ilman mitään vakavointia tai säätöä ja toisesta sai hikiseen 20V vaikka piti saada 30V.

Tuli sitten tehtyä päivä töitä sen kapineen kanssa, selvisipähän aika tarkkaan tämän hienostuneen virtalähteen anatomia. Vaihtoon meni kourallinen OP-vahvistimia (komparaattoreina, lähde kytki niiden perusteella releiden avulla muuntajan toisioita sarjaan ja rinnan jännitetarpeen mukaan) ja 4 kappaletta LCD-näytönohjauspiirejä. Lisäksi kypsyi 2N3055-pääpapu, josta aiheutui se tavattoman korkea jännite sen toisen lähdön navoilla.

Ampumaratatekniikkaa
Rakentelin taannoin pienois-hirvirataa (pienoiskiväärille 50m) ja laitteet toimivat ihan mallikkaasti (mm. suunnanvaihto/ajastimet). No, sitten tuli aika kokeilla laitetta käytännössä. No, sitä ei tietenkään tullutkaan ajateltua ihan kaikkea ja kun sain virran kytketyksi, junttasin lähetysnapin pohjaan. Koska en ollut tarkistanut rajakytkimien toimintaa yleismittarilla, enkä rajoittanut moottorin virran saantia (nopeus n. 2 kertaa sallitun), voi seuraukset vain arvata...

Kuten moni ampumaratatekniikkaan syventynyt varmaan arvaakin, vaijeri loppuu aina jonnekkin, eli tässä tapauksessa tolppaan, johon vanerista valmistettu hirvenkuvatus törmäsi, ja sälöt lensivät pamauksen säestämänä. Tietenkinhän moottori meni jumiin, enkä ollut ajatellut mahdollista moottorin johtimien virrankestoa, vaan johdot syttyivät palamaan. Sulakkeet eivät pelastaneet tapauksessa, sillä johdot rajoittivat virtaa siten, että sulake ei palanut. Muovi suli sulakkeesta kylläkin(?).

Apuvirtaa kuorma-autosta metsäkoneeseen
Tulipa sitä annettua kesällä apuvirtaakin kuorma-autosta metsäkoneeseen (kummassakin 24voltin jännite), ja kuormurissa olikin joku nerokkaasti merkinnyt - navan keltaisella johtimella ja + johdin noen peitossa... Tietenkin junttasin johtimet väärin päin ja sain aikaiseksi 48 voltin oikosulun. Akunkenkä suli tapauksen johdosta mallikkaasti ja silmissä näkyikin valokaaren myötä tähtiä.

Ja onhan sitä tullut korjattua muutama tv-vastaanotinkin amitsun tunneilla, joista yksi jäi varteenotettavasti mieleen. Sain vaihdettua piirilevylle hajoneet osat ja kokosin kyseisen laitteen. Unohdin kuitenkin jonkin johdon kuvaputkesta irti, jonka johdosta kaiutinritilään tulikin jännite. Tietenkinhän sitä piti mennä räpeltämään kun vastaanotin oli päällä, ja seurauksena olikin valkoinen naama.

Ledien kytkennöistä
Pikkuveli oli innokas tekemään lediviritelmiä tietokoneeseen. No, laskeskelin hänelle sitten, montako lediä saa juottaa siihen kiinni. Pikkuveli tietenkin meni sekoittamaan sellaiset yksinkertaiset sanat kuin rinnan ja sarjaan (sekoitan joskus itsekin, mutta tällä kertaa kyllä varmistin, etten sekoittanut). Kun sitten pikkuveli iski koneen käyntiin niin kuului paukahdus ja kone sammui. Pari lediä taisi jopa haljeta (tai ainakin yksi) ja tuskin loputkaan enää ovat käyttökuntoisia. Onneksi nuo tietokoneen virtalähteet (ainakin meidän koneen virtalähde) on pikkuveljenkestävä ;-D

Hyönteistuhoojien ja sähköpaimenten korjailemisesta
Olin aikoinani huoltomiehenä korjaamassa karjatalouspuolen sähkölaitteita.Huoltoon tuli usein laitoskäyttöön tarkoitettuja hyönteistuhoojia, kossa oli muuntajan ulostulo 4000v.Kun olin huoltanut laitteen, kokeilin sitä yleensä laittamalla eristetyn meisselin jänniteritilöitten väliin, jolloin meisselin kärki iloisesti kipinöi.

Kerran sitten ei ollut muuta työkalua käsillä kuin vaihekynä, jolla sitten suoritin testauksen.Hiukset siinä hommassa nousi pystyyn.

Samoin sähköpaimenia korjatessa jätin laitteet työpöydälle testiin, ja kun sitten kurottelin työpöydän ylähyllyltä jotain kamaa osui testipaimenen navat vasempaan reiteen aiheuttaen melkoisen kiroustulvan.Onnekseni silläkertaa pikkuveli oleili oikeassa lahkeessa.

Tarinoita amitsusta ja muualtakin
Kaverini oli sähköasentajana eräässä teollisuuslaitoksessa. Hän istuskeli tuolilla sähkötilassa ja alkoi haukotella ja venytellä ojentaen kätensä takana sijainneeseen sähkökeskukseen. Tietysti keskuksessa oli paljaita jännitteisiä osia ja tällithän siitä tuli. Ei kuulemma väsyttänyt vähään aikaan tapahtuman jälkeen.

Ammattikoulussamme liikkui tarina sähkötekniikan opettajasta, joka oli keksinyt esittää oppilaille sähkömoottorin vääntömomenttia. No, ei muuta kun moottori pöydälle, akselista lyhyt varsi ja varren päähän mittakello. Mittakellon toinen pää tukevasti ruuvipenkkiin ja moottori pyörimään. Ja mitäpä unohtuikaan... Tietysti moottorikin olisi pitänyt kiinnittää jotenkin. Seurauksena moottorin pyöriminen pöydällä, kunnes johdot olivat irronnen kipinöiden saattelemina.

Amiksen toinen opettaja oli korjannut hajonnutta kahvinkeitintä. Viaksi paljastui palanut lämpösulake. Opettaja oli sitten löytänyt uuden sulakkeen toisesta hajonneesta keittimestä ja merkinnätkin olivat olleet samansuuntaiset. Lämpösulake oli vaihdettu ja keitin todettu toimivaksi. Joidenkin viikkojen kuluttua opettaja oli saanut kuulla, että korjattu keitin oli löytynyt sulaneena muovimöykkynä tiskipöydältä. Eli lämpösulake ei sitten ollutkaan aivan samanlainen.

Oman sähköurani alussa olin saanut käsiini jonkin laitteen valetun muuntajan merkintänä jokin 220/24. Tietysti ensimäisenä piti päästä mittamaan toision jännite, että toimiiko se. Yleensä suoritin pienjännitteiden mittaukset ottamalla kiinni mittapäistä ja mitattavista johdoista, mutta jostain olin samanaikaisesti saanut hauenleuat ja ajattelin kokeilla niitä samalla. Muuntaja seinään ensimmäinen hauenleuka kiinni ja toinen mittapää toiseen johtimeen. Kuinkas ollakkaan yleismittarista kuului POKS, valot sammui ja mittarista nousi pieni savu. Järkytyksestä toivuttuani vaihdoin huoneen sulakkeen ja suoritin mittauksen uudestaan toisella mittarilla ja isommalla jännitealueella ja kuinkas ollakkaan verkkojännitehän sieltä toisiosta löytyi. Onneksi oli sillä kertaa eristetyt hauenleuat käytössä.

Amiksen aikana ostin hienon yleismittarin jossa oli myös lämpötilamittaus termoparilla. Niihin aikoihin (vuonna -95) alettiin puhumaan ylikellottamisesta ja tietysti lämmöt olivat tärkeässä asemassa. No, pitihän sitä päästä oman koneen lämpöjä mittaamaan kun oli niin hieno mittarikin. Ei muuta kun koppa auki ja anturi sisään. Prossun lämmöt olivat ok ja sitten keksin mitata virtalähteen lämpöjä. Tungin anturin virtalähteen rakosesta sisään ja kuinka ollakkaan anturi oikosulki jonkin jännitteisen osan ja virtalähteen kuoren. Seurauksena oli sammunut kone ja uuden virtalähteen hankinta, kyllä harmitti.

Amitsuherjaa signaalilähettimen avulla
Olimme jo parikuukautta kuunnelleet Amitsussa, kun autonasentajien 2 luokkalaiset lauleskelivat välitunnilla kaikki biisit, mitä radiosta sattui tulemaan. Alkoi pienoinen kyllästyminen, ja pännintä. Kaikki oli jo kokeiltu. Radiosta vaivihkaa töpseli irti, radion piilotus, kaiuttimen tökkiminen.. yms

Mutta vihdoin minulla välähti. Isälläni oli kotona Radio ja Televisio korjaajien apulaite: singnaalitestilähetin, jossa myös ulkoisen signaalin sisäänsyöttömahdollisuus.

Eräänä aamuna toin lähettimen kouluun, ja kytkin töpselin seinään. Putkikone alkoi lämmetä pikkuhiljaa ja vinkuna koveni, ei kuitenkaan kuiskausta suuremmaksi. Kävimme ruokiksella. ja sen jälkeen alkoivat pojat hoilata. RadioMafia soi tuolloin melkein kaikkien koululaisten radioista. Aloin säätämään testilähetintä ja pian kuului naapuripukukopista samainen vinkuna kuin lähettimestäni, sitten vain kone pukukaappiin piiloon ja heti syöksyi koneasentaja paikalle. Laitoimme oman radiommekin päälle ja sama ininähän sielläkin oli, joten koneasentaja meni vaihtamaan kanavaansa. Säädin taas lähettimen samalle aallonpituudelle ja porukassa naureskelimme laitettani. Olin nauhoittanut 2kos poikien hoilaamista, ja sanoinkin heille tietäväisenä että kyseessä oli paikallisen linkin vioittuminen, ja että silloisen RadioMafian megaherzilukemat toimisivat ilman vinkunaa. Pojat panivat mafian soimaan ja alkoivat hoilata.

Kytkin nauhurini lähettimeen, play päälle ja radio mafian Mhz. Naapurikopista alkoi kuulua 2kospoikien omaa hoilausta radiosta. Pojat lopettivat siihen, syöksyivät meidän koppiimme, eikä kukaan meistä tiennyt asiasta mitään, paitsi että radiosta kuuluvana poikien hoilailu kuulosti todella naurettavalta, ja koko oma porukkamme oli kuolla nauruunsa. 2kos autonasentajat eivät enää sinävuonna hoilanneet mitään lastenbiisejä lukuunottamatta, ja heitä haukuttiin pitkin koulun käytäviä "ain laulaen autoas huolla" "Halooo? Isto Hiltusen Autokorjaamo..." jne...

Isompivirtaisempia moottorikytkentöjä
Olin sahalla nuorempana sähköasentajana (oppisopimuksella) ja tehtäväni oli irroittaa melkoisen suuren oikosulkumoottorin moottorikaapeli moottorin lähtiessä huoltoon. No irroitin tietysti ensin ohjaussulakkeen ettei kukaan laita konetta käyntiin juuri ennen kun irroitan 250 A:in kahvasulakkeet. No irroitin sulakkeet ja menin moottorin luo ja ajattelin että varmistan että irroitin varmasti oikeat sulakkeet. Oikosuljin pari vaihetta langalla moottorin kytkentätilassa ja palasin keskukseen. Tässä vaiheessa tuli sitten itselleni päähän oikosulku joka olisi voinut koitua kohtalokkaaksi. Kokeilin sitten Test- Boy (taskulamppu jossa oli summeri johtavuustestiä varten) taskulampun koetinjohdoilla kahva-alustan kahta vasemmanpuoleista vaihetta (jännitteiseltä puolelta) enkä kontaktorin moottorilähdön vaiheita kuten olisi pitänyt.TestBoyssä välähti ja se ei toiminut enää kun kokeilin kytkeä kosketinpuikot yhteen. Jälkeenpäin tajusin että olin kytkenyt ne kosketinpuikot paljain käsin suoraan 500 A:in kiskojen vaiheiden väliin. Ihme ettei syttynyt valokaarta ja pahoja palovammoja. Arvatkaa kerroinko tapauksesta pajalla.

Koulun kellojen ohjailua
Seuraava tapahtui tekussa joskus 1980-81. Koulun kellot hoidettiin Motorolan mikroprosessorikortilla johon oppilaat olivat opettajan johdolla tehneet konekieliohjelman. Joku oli sitten keksinyt että nopeutetaan kelloa tuntien aikana ja hidastetaan sitten kelloa välituntien aikana.Koulu loppui siten silloin kuin piti mutta oppitunnit olivat normaalia lyhyempiä. Muistaakseni kiinnihän siitä olivat jotkut jääneet. Taisivat todistaa osaavansa ohjelmoida miksroprosessoreja.

Varautunut kondensaattori
Kun aikoinani aloitin sähköjen kanssa pelaamisen tapahtui minulle sellainen pieni haavari. Rakentelin aika ison kokoista virta lähdettä 1v 110v ja säädettävät amp, sun muuta kivaa, ja parempi piti olla kuin muiden. No ei siinä olin saanut romukopasta sellaisia isoja kondensaattoreita jotka olivat öljy jäähdytteisiä ja 18 senttiä korkeita ja noin 12 centtiä halkaisijaltaan 4 kpl, En muista tarkkaan montako piko faraadia ne oli , mutta jotain 27.000pfg muistelisi.

Olin kytkenyt pöntöt ja koe ajoin kojeen. En ajatellut sitä että konkat olivat latautuneet kokeilun aikana, minun sähkön opettaja yksi hyvä kaveri laittoi sormensa vahingossa konkkien päälle ja ... loput arvaatte, sai niin kovat tällit että taju oli pois viitisen minuuttia, ja sormen päät mustana vasemmasta kädestä.

Tämän tapahtuman jälkeen opein sen että matala jännitteet ovat hengen vaarallisia jos ei tiedä mihin näppejään laittaa.

Juotoskolvi
Erään yläasteen teknisen työn tunnilla, elektroniikkajaksolla joskus 80-luvun lopulla eräs oppilas pisti kolvin lämpenemään ja jutteli siinä kolvin lämpenemistä odotellessaan niitä & näitä. Kohta kuului kova poksahdus ja välähti kun kolvin kärki oli jäänyt kuumenemaan sähköjohtoa vasten...

Akun latauksen jännite ja VIRTA
Autosta alkoi akku hyytymään ja otin sen kylpyhuoneeseen lataukseen. No siinä tuli mieleen että mittaanpa millä jännitteellä ja virralla laturi oiken lataa. Mittasin ensin Fluken 10A alueella että hyvin laturi puskee yli 4A akkuun ja sitten vaan mittari DC-jänniteasentoon ja katsomaan paljonkos latausjännite on?

..noh hetkinen mikäs mittapiuhoille tuli kun noin lerpsahtivat..ja mitäs savua mittarista tunkee.. piuhat irti. Jep. Plus-mittajohto oli jäänyt sinne 10A mittauspaikkaan.

Mittari muuten jäi ehjäksi vaikka savut tulivatkin. Virtaa meni varmaan riittästi kun mittapiuhatkin kuumenivat sen verran että ei käsin kärsinyt koskea. Aika lujaa tekoa tuo fluken mittari.

Lisää akkumittauksia
Eräs päivä isäni pääti lainata vähän yleismittariani ja mitata onko auton akku täysi. No hän päätteli että täysi akku on se 60A ja laitti yleismittarin 10A asentoon ja alkoi mittaamaan. No vähän ajan päästä hän ihmetteli että kylläpä täällä haisee palaneelta. Johdot sulasivat kokonaan :-)

Kokemuksia korjailusta
Voin noin 10 vuoden tv huoltokokemuksella tietysti kertoa noita paljonkin, mutta eräs jäänyt mieleeni, oli korjannut erään naisihmisen arvokkaan puoleisen töllön ja vein sen takaisin asiakkaalle, ja vot seuraavana päivänä tämä soittaa ja vittuilee , että tv toimii mutta siinä on sormenjälkiä, olin nääs sinne matkalla käyny kuppilassa kahvilla ja sormissa oli kai viinerin rasvaa, se oli tälle hienohelmalle liikaa......

Ei siis auttanut kuin ajaa sinne uudestaan tällä erää rätin kanssa pyyhkimään niitä sormenjälkiä..

Tapausta helpotti se että tämän hienohelman tyttö tuli myöhemmin tyämaalle ja repi minut syömään lounaspaikkaan hänen kustannuksellaan...

Rinnan vaiko sarjaan?
Rakentelin tuossa poveria ja piti kytkeä siihen muuntajaksi 2x25v käämit rinnan, mutta laitoinkin ne ajatuksissani sarjaan. Arvaappa mitä konkat teki tai puolijohteet?

PC:stä savut
Päätettiin kaverinkanssa tehdä pc-hen puhelinkortti-sisäänmeno. tilattiin korttipaikka ja kun se oli parinviikonpäästä tullut,alettiin kytkeä..

Saatiin kaikki kytkettyä ja eikun testaamaan .. kaveri oli hankkinut ohjelmankin netistä kyseiselle laitteelle. kytkin pariston kiinni(1,5vsormi) mutta mitään ei tapahtunut. sanoine kaverille, että kokeillaasm toisinpäin..PSIIIH!!

Tietokoneesta nousi savu ja se homma jäi sikseen. kaveri vain sanoi" no mä olisin jokatapauksessa uusinut kohta ton (olikose nyt näytönohjain, emolevy, vai io-kortti) osan. onneksi ei tullut kalliiksi, kun oli hyvä kaveri..

Mitenkä minusta tuli sähköinsinööri
Elettiin jotain vuotta 1961 eli olin 10-vuotias. Pelasimme palloa senaikaisen muutaman perheen talon pihassa. Pallo meni katolle ja yksi kaveri lähti kiipeämään palotikkaita ottaen toisella kädellä kiinni tikkaista ja toisella kädellä vieressä olevasta rapun kaiteesta. Samassa kaveri alkoi kauheasti rimpuilla ja riuhtoa mutta ei irrottanut otettaan. Luulimme että poitsu pelleilee jotain, ja niinpä joku heitti tätä pallolla päähän, jolloin tämän ote herpaantui. Kun poitsu vähän aikaa oli toipunut tapauksesta, hän sanoi, että kun hän tarttui tikapuihin, kädet kramppasivat niin ettei päässyt irti. Minä tietenkään en uskonut asiaa ja hyppäsin samalla tavalla rappusiin kiinni ja totesin, että jotain todella tapahtuu, sormet kouristivat ja lihakset nykivät. Joku sitten nykäisi minut vuorostaan irti.

Kun asiaa selvitettiin, todettiin, että ilmiön aiheuttaja oli erään asukkaan sen aikainen ns. yleisvirtamallinen pöytäradio, jossa jännitettä ei oltu tehty muuntajalla, vaan verkkojännite kiersi suoraan putkiradion piireissä. Tästä radiosta oli kuuluvuuden parantamiseksi vedetty antennijohto talon peltikatolle, ja se otti tietysti kattoon kiinni. Katolle johtavat metallitikkaat olivat yhteydessä ylhäältä peltikattoon, mutta alhaalta kiinni puutalon seinässä. Rappujen kaide taas ei ollut yhteydessä katolle mutta sen sijaan sen alapää oli kaivettu maahan. Kun tartuin kiinni sekä tikkaisiin että kaiteeseen, radion vuotovirta pääsi kiertämään antennijohdon kautta katolle, siitä tikkaisiin ja käsien läpi kaiteen kautta maahan. Onneksi piirissä oli sen verran vastusta, että käsien läpi menevä virta ei ollut dramaattisesti hengenvaarallinen.

Viritetty sähkökärpäslätkä
Kerran kun posauttelin kärpäsiä tuolla sähkökärpästennismailalla niin se tuntu hieman vaisulta... Kärpäsiä sai kiduttaa monta minuuttia että kuolivat kunnolla ja silloinkin ne eivät mielestäni kunnolla kuolleet. Joten päätin pistää hieman lisä poweria kärpäslätkään pistin 2 * 9v pariston siihen alkuperäisten paristojen rinnalle. No sitten tinauksen jälkeen koitin painaa kytkintä, mutta sahkö purkautui jo piirilevyllä...Piirilevy oli liian ahdas sille patterimäärälle. Sitten päätin hioa hieman kuparia pois oikeasta kohdasta ja korvata se kohta johdolla.

NONNIi!! nyt se toimii... Etsin hieman kärpäsiä ja WAU kärpäset posahtaa tomuhiukkasiksi lätkän tehosta. Jes! Aikani posauteltuani hieman kyllästyin ja testasin sitä itseeni ja tyhmänä vielä päätin testata sitä kieleen. Ensin kuului armo paukahdus ja kieleen sattui. Oli kieli kipee monta tuntia sen jälkeen...

Videotekniikan opetusta
Olin aikoinani opettamassa videotekniikan ihmeellisiä asioita, kun oppilaat kantoivat eteeni viallisen videomikserin. Virta ei kulkenut - vika paikannettiin virtalähteeseen. Avasimme virtalähdeosan ja aloimme porukalla analysoimaan ongelmaa piirilevyä varovasti kääntelemällä ja erään konkan alla näkyi selvä kylmä juotos. Tartuin piirilevyn reunalla olevaa konkkaan kiinni pihtiotteella peukolo tukevasti piirilevyn alla, painaen etusormella konkkaa kiinni piirilevyyn. Sähkö alkoi kulkemaan mukavasti ja siinä hetken täristyäni sulakkeetkin poksahtivat läheisessä sulakekaapissa.

Virtalähde toimii nykyään hyvin ja minäkin tarkistan ITSE että se virtajohto on irti laitteen puolelta.

Kyllä insinööri osaa
Tuleepa näitä lukiessa amitsuajoilta mieleen eräs sähkötekniikan opettajamme. Sähköpuolen teoriaa tuolloin opetti, taustaltaan insinööri, ja sittemmin hankkiutunut alan opettajaksi. Ko. maikasta riittäisi enemmänkin tarinoitavaa. Mm. kaikesta siitä mitä hänen opetuksiensa mukaan tehden saatiin poltettua, mutta pistetäänpä tähän yksi tarina.

Oltiin rakentelemassa automaattisen tähti/kolmio-käynnistimen harjoituskytkentöjä levylle. Kytkennän kasaus meni kuvien mukaan vaivatta, ja sitten piti hakea työsalin puolelta hommaa varten sopiva oikosulkumoottori. Hain yhden ehdokkaan, ja maikaltamme sitten vielä kysäisin, että käykö tämä sitten varmasti tähti/kolmiokytkentään. Maikka tutkiskeli moottorin kilpeä hetken aikaa ja totesi sitten että kyllähän tämä käy.

Laitetiin moottori kytkentään kiinni ja alettiin testailemaan. Kyllähän se ihan mukavasti toimikin, mutta sitten alettiin ihmettelemään, mistä semmoinen lakan käry mahtaakaan tulla. Moottorihahan se siinä kärysi. Ei ollut sittenkään sopiva. Työpuolen maikkamme tuli siinä jo hätiin, ja tämä insinöörimaikkamme vetäytyi tilanteesta vähin äänin koppiinsa … kuten yleensä aina silloin kun huomasi kämmänneensä, tai jouduttuaan muuten epäsuotuisaan tilanteeseen.

Työmaikkamme vilkaisi moottorin kilpeä, ja samantien totesi: Hitto vieköön pojat, että ootte menneet ihan uuden moottorin noin poltamaan. Eihän tämä sovi kolmiossa käytettäväksi.

Se siitä harjoituksesta. Opittiinpahan ainakin ihan kantapään kautta, tulkitsemaan moottorin tyyppikilven tietoja.

Kaikkea pientä
Minä olen mitannut kahdestikin virtamittausalueella verkkovirran jännitteen olemassaoloa. Sulakkeet paloi molemmilla kerroilla, ja lisäksi kaverin *arvokkaan* kasettisoittimen muuntajaliitospiirilevy, jonka sain kyllä korjattua hopealakalla. Mittajohdot meni kyllä uusiksi.

Kaikkein pahin vika, johon epäammattimaisena huoltomiehenä olen törmännyt, oli PC, jonka powerin sisään oli kiinalainen lapsityöläinen unohtanut MUTTERIN piirilevyn alle. Hakkuri ei oikein kestänyt oikaria, joka oli ilmestynyt kun konetta oli siirrelty ja mutteri siirtyi sopivaan paikkaan.

Ja kerran kun piti rakentaa jänniteregu cd-soittimelle autokäyttöön niin kytkin 7805-regun väärinpäin. Soitinhan siitä ei tykännyt, mutta se oli onneksi suojattu Sony. Tyyppi sitten valitti että siihen ruutuun tulee vain "HiDC-IN" ja soitin sammuu siihen.

Ja kun isän hella piti uusia, niin sen takaa löytyi hullu kytkentä: Rasiassa oli kaksi piuhaa, vanhanväriset 0 ja vaihe. Piuhaan oli liitetty vaihe mustaan ja oikeaoppisesti kevi ja sininen nollaan. Mutta hellan päässä oli nolla ja vaihe kytkettynä samaan paikkaan eli 0-kontaktiin.

Kosto
Tässä yksi tositarina minkä tein aikoinaan ammattikouluaikoina.

Olin harrastellut elektroniikkaa jo muutamia vuosia ja kokemusta erilaisista menetelmistä oli karttunut. Silloin 2 luokalla sähköpuolella ammattikoulussa oli joskus jäänyt työluokkaan jokin minkä 3 luokkalaiset sitten tuhosivat ja me 2 luokkalaiset mietimme miten "kostaa" tapahtunut niille.

No onni potkaisi kun meillä alkoi työtunnit ja huomasimme, että 3 luokkalaisilta oli jäänyt heidän matkaradionsa luokkaan. Keksin heti sopivan jullikan eli avasin radion muutaman luokkakaverin seuratessa vieressä ja juotin verkkopuolelta johdot niin, että ohitin muuntajan, eli 220V tulikin suoraan radion pienjännite puolelle. Radion kansi kiinni ja laitoimme sen samaan paikkaan missä se oli ollutkin.

Ei mennyt kuin tunti eli seuraavaan välituntiin asti niin muutama 3 luokkalainen tuli hakemaan radionsa. Me naureskelimme kun kuvittelimme miten käy. Meillä loppui sitten työtunnit ja teoriatunnit jatkuivat. Olimme kaiketi välitunnilla tai muuten vain "bongasimme" ne 3 luokkalaiset juoksemassa sen radion kanssa elekroniikka puolelle "korjauttamaan" radiotaan.

Kyllä naurettiin kun kuulimme, että kun ne olivat laittaneet radion verkkojohdon kiinni, oli kuulemma tapahtunut melkoinen räjähdys ja väläys.

Ei varmaankaan tullut enää siitä radiosta kalua ? Kosto oli saavutettu.

Sähköisku
Kerran oli mittaamassa Commodore Amiga 500 virtalähteestä jännitteitä. Silloin ei ollut vielä kokemusta jännitetöiden tekemisestä.

Varsinaisessa muuntajassa ensiö- ja toisiopuoli oli erotettu normaaliin tapaan eri puolille ja käämin päissä oli kirkkaat liuskat. Enempää ajattelematta mittasin toisiopuolen jännitteen ensiöpuolen napojen yli, jolloin kämmeneni otti kiinni ensiöpuolen nollaan ja vaiheeseen yhtä aikaa.

Istuin muovisessa puutarhatuolissa pöydän ääressä. Ravistelin tuolissa joitakin sekunteja ennenkuin virtalähde putosi lattialle. Noina sekunteina kerkesin ajatella, että irti pitää päästä, mutta mitään ei pystynyt tekemään vaikka yritti ja tuolista ei ollut mitään mahdollisuutta pudota, että olisi päässyt irti itse virtalähteestä.

Elektrolyytistä nenään
Matkatelevisioni oikutteli eli ei aina avautunut ja päätin kokeilla ennen perusteellisempaa tutkimista tehdä pikatestin. Eli suihkuttelin komponentteja yksi kerrallaan kylmäsprayllä. Joskus hyvinkin tehokas ja nopea keino jos joku transistori tai muu puolijohde on vioittunut.

Tällä kertaa vika ei kuitenkaan löytynyt, mutta pidin televisiota päällä ja kytkettynä verkkoon. Jonkin ajan kuluttua havaitsin pienen savukiekuran kohoavan jostakin piirilevyn keskivaiheilta ja tottakai uteliaana kaverina ajattelin "haa nyt se vika löytyi"! Joten ei kun naamaa lähemmäs ja silloin se tapahtui, kuului kuin haulikon laukaus kun elektrolyyttikondensaattori räjähti naamalleni. Eli konkan peltinen kuoriosa lensi suoraa nenäni päähän.

Arvatkaapa sattuiko!!!???

No minulle tuli kiire sammuttamaan virtoja ja kytemällä palavia paperinpaloja joita oli sinkoillut pitkin huonetta ja kärty oli mitä mahtavin.

No viimein menin alakertaan ja vilkaisin peiliin, kasvoni olivat yltä päältä noessa, mutta onneksi se lähtee pesemällä pois. Mutta kipu ja mustaksi mennyt ajettunut nenäni ei aivan muutamassa päivässä parannutkaan, arvatkaapa herättikö se hilpeyttä työpaikallani???

Tottakai tapaus sattui viikonloppuna, joten johtopäätökset olivat sen mukaisia.

Mitä tuosta sitten opin. Sen etten pane enää naamaani joka paikkaan ennen kuin sähkö on kytketty pois, ja on hyvä suojata kasvot jollain maskilla.

Koulun kellot
Paikallisen yläasteen koulun kellot, siis ne joilla ilmoitetaan tuntien ja välituntien alkamisesta, olivat sökönä, joten soittelivat sitten paikallisesta huoltofirmasta korjaajaa paikalle. Keikka iski minulle.

Koulun reksi ... vanha tuttu opiskeluajoilta, sitten opasti minut kansliaan, jossa kellosysteemin keskus on. Kellot on kytketty keskusradioon, jonka kautta äänimerkki sitten leviää koko kiinteistöön. Systeemi toimii kyllä käsikäyttöisenä painonapilla, mutta kanslian seinään ruuvattu digitaalinen viikkokellokytkin, joka soittopulssit antaa, on sökönä.

Minä siinä sitten tutkimaan ongelman tarkempaa syytä, ja reksi seuraili vian haun edistymistä siinä sivussa. Kellon näyttö on kokonaan mykkänä, joten jännitesyötössä lienee vikaa. Ruuvailin kellon kannen auki. Kellon verkkomuuntaja, sellainen muoviin valettu piirilevymuuntaja, ainakin tuntui sormeen kylmältä, joten ilmeisesti muuntajan ensiö on poikki, tai sitten virtaa ei tule edes muuntajalle saakka.

Mittari kouraan ja mittaus verkkoliittimeltä. Sähkön puutehan tuota näyttäisi vaivaavan. Sähkösyöttö on kellolle tuotu sellaisella valkoisella ohuella kalustekaapelilla. Alkumatkasta se oli parilla kiinnikkeellä seinässä, jonka jälkeen lähti kanslian pöytää pitkin etenemään sellaisen jumalattoman kirjaröykkiön taakse.

Kirjaröykköin toilella puolella johto sitten päättyi pistotulppaan, joka lojui päydällä ... pistorasian vieressä! Heiluttelin siinä pistotulppaa kädessäni ja ääneen ajattelin, että mahtaisikohan se vika olla tässä. Reksin naama oli näkemisen arvoinen, värin vaihdellessa punaisen ja tulipunaisen välillä.

Verkkojännitettä virta-alueella
Itselleni kävi muinoin juuri tommonen "Mitataan virtamittarilla jännitettä"-juttu. Mitattiin verkkojännitettä kiinalaisella halpismittarilla, ja sanoin kaverille, että "pistä se mittarin kytkin sille 250:n alueelle." Itse tarkoitin tietenkin volttialuetta, mutta, kuten arvata saattaa päätti kaveri valita 250mA:n alueen. Sitten sulakkeettoman mittarin johdot pistorasiaan.... Tätänykyä mittaria voisi kutsua nimellä Old Sparky..:)

Näppis joulukuntoon -> toivelistalle uusi näppis
Joulu oli lähestymässä ja ajattelin, että näppäimistö kaipaisi pientä piristystä. Joten päätin vaihtaa merkkiledit "hauskemman" värisiin.

No vanhat tekivät yhteistyötä ja irtosivat kiltisti. Kun lopulta olin saanut uudet paikalleen, niin paloivathan ne. No sitten silmään pisti ledien hieman turhankin pitkiksi jääneet jalat, pihdeillä kiinni jaloista ja naks...sain ilmeisesti poltettua jonkun piirin kun ei enää siitä näppäimistöstä ollut työkaluksi. Opin tietysti että ei pidä väsyneenä epähuomiossa mennä oikosulkemaan tuollaista viritystä ;)

Mikäli hauskoja ja/tai opettavaisia tapauksia tulee mieleen, ja haluaisit ne saattaa muidenkin tietoon, kirjoita tarinasi palautelomakkeelle, ja lähetä. Jutut eivät tule heti julkaisuun sivulle. Keräilen niitä aina useampia, ja päivitän sitten kaikki kerrallaan sivulle.

Tapaukset ovat voineet tapahtua kotona, harrastuksissa tai työpaikalla. "Uhri" voit olla sinä itse, tai kaverisi/pomosi/anoppisi tms. Yhtälailla kyseeseen tulevat niin maallikoille, harrastajille, kuin alan ammattilaisillekin tapahtuneet kämmit. Kaikki tositarinat elävästä elämästä kelpaavat, kunhan ne ovat edes jollakin tapaa hauskoja, ja liittyvät elektroniikkaan tai sähköön.

Madonluvut
Tarinoiden pituutta ei ole rajattu, mutta tarpeen vaatiessa, pidän itselläni oikeuden pidennellä lyhyitä juttuja, tai lyhennellä pidempiä, sekä korjailla tekstin kirjoitusasua, jotta tarinat saadaan sopimaan sivuston rakenteeseen. Niinikään ylläpito pitää itsellään oikeuden valita julkaisuun päätyvät tarinat. Julkaisusta ei makseta minkäänlaisia korvauksia kirjoittajalle.

Pääsääntöisesti tarinat julkaistaan ilman nimiä. Jos kirjoittaja kuitenkin haluaa oman nimensä näkyviin tekstin yhteyteen, se kyllä järjestyy, kunhan asiasta selekästi ilmoittaa tekstin lähettämisen yhteydessä. Itse tarinoissa ei saa esiintyä henkilöiden tai firmojen nimiä, tai muita asioita jotka mahdollisesti yhdistävät tapahtuman tiettyyn henkilöön tai firmaan.

Tulostuskelpoinen sivu

harraste ELEKTRONIIKKA - ©Kari Huhtama, Iittala